sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Ideasunnuntai

Tänään leikimme turisteja. Kiersimme kolme asuntonäyttöä ja yhden Finnlamellin talonäyttelyn. Koitimme metsästää ideoita ja vinkkejä ikkunoiden mitoitukseen ja kaiken maailman pikkujuttuihin listoituksista, räystäslaudoista ja heloista aina piharakennuksiin ja istutuksiin asti. Noh, ihan mahrottoman antoisaa päivää ei tullut, mutta muutamia kivoja juttuja kyllä. Yhdessä talossa oli ihanat avohyllyt keittiössä (tosi oleellista meille tällä hetkellä...), parissa talossa aidot vanhat helat ikkunoissa ja kivoja peiliovia, yksi mahtava holvikaarinen maakellari ja yksi kiva lautalattia.

Päivän päätteeksi huristettiin vielä rautakauppaan ostamaan maalarinteippiä, jolla äsken teippailin ikkunan meidän kämpän seinään. Nyt sitten istua nökötetään sohvalla ja tuijotetaan sitä.


Ensikosketus

Nyt on työt ikään kuin polkaistu tämän syksyn osalta käyntiin. :)


Saatiin metsän reunasta raivattua pahasti "tielle" kaatuvaa  risukkoa pois, jotta tien puuhaus pääsee vielä tämän syksyn aikana käyntiin.

Tavattiin samalla maaurakoitsija, joka teki meille kaikki pohjat ja pihavesijärjestelmät edellisessä projektissa. Ja täytyypi todeta, että vaikka mielellään tuettaisiin paikallisia tekijöitä mahdollisimman paljon, niin tarkan euron projektissa on pakko valikoida edullisia ja tässä tapauksessa myös hyviksi todettuja vaihtoehtoja. Siispä Varis on jälleen kuvioissa mukana.

Kyseltyäni hintoja myös asemapiirustusten ja perustussuunnitelmien osalta, päädyimme niidenkin kohdalla vanhaan, tuttuun ja turvalliseen. Jokseenkin tulee pikkuisen sellainen hauska fiilis, että vanha poppoo alkaa olla taas koolla. Jänskää... :)

tiistai 4. marraskuuta 2014

Talon henki

Ei... Otsikko ei enää liity menneeseen viikonloppuun. Sen sijaan ajattelin nyt sitten pikkuhiljaa aloittaa tämän julkisen haaveilun. Meillä siis on ollut isännän kanssa jo pitkään aika selvät sävelet talon ja sisustuksen päälinjojen kanssa. Tokikaan kaikki ei ole valmiina mielessä, mutta jotain isoja kokonaisuuksia kyllä. Ja tähän viittaa siis talon henki.

Se mitä tavoittelemme, on jonninmoinen sekoitus uutta ja vanhaa ilman sen kummempia kunnioituksia ja tietoisia tyylivalintoja mihinkään suuntaan. Yhdistelemme siis asioita, joista itse pidämme ja jotka mielestämme sointuvat yhteen.

Vanha talo. Siitä se ajatus sitten lähti. Toki kun uutta rakennetaan, niin oikeasti vanhaa ei saada, eikä teennäisesti tekovanhaa haluta. Siis miten tuo vanha tähän juttuun sopii? Päätimme pyrkiä noudattamaan itseämme miellyttäviä ja meidän mielestämme luotettavia rakenteellisia ratkaisuja:

- hirsiseinät ilman lisäeristystä
- puurakenteinen rossipohja
- kylmä ullakkotila

Tavoittelemme niin sanotusti "läpinäkyvää" taloa, jossa piileville rakennevaurioille ei juuri anneta mahdollisuuksia. Myös huollon ja korjausten helppous pitkällä aikajänteellä on pidetty mielessä, aina putkiremppoihin asti ja niiden yli. Mikään näistä ei kuitenkaan tarkoita, että nykyaikaisia ja hyviä rakennusratkaisuja vältettäisiin tai vierastettaisiin, ei alkuunkaan. Kuten todettua, tässä ei olla millään vahvoilla uskomuksilla liikenteessä, eikä pitäydytä yhdessä ja oikeassa.

Myös talon ulkoilmeessä on haettu vivahteita vanhoista taloista, joskin toisaalta pitäydytään yksinkertaisessa ja helpossa. Sokkelista tulee melko korkea ja ikkunat ovat hieman tavanomaista korkeammat.  Pihapiirikin pyritään luomaan, kanoineen kaikkineen.

Kuitenkin ajattelimme saada taloon myös osia, jotka ovat oikeasti vanhoja. Sisustuksen kannalta keskeinen elementti tuleekin olemaan keittiön ja olohuoneen yksi seinä, joka tehdään kokonaisuudessaan 1900-luvun alun savitiilistä. Myös vankat täyspuiset väliovet tullaan hankkimaan vanhoina. Niitä kunnostetaan sitten tarpeen mukaan.

Edellisen rakennusprojektin rohkaisemina uskallamme myös tehdä valintoja, joita ei edellisellä kierroksella tullut edes mieleen. Vessoihin ja kodinhoitohuoneeseen ei esimerkiksi ole tulossa lattiakaivoja, vaan nämäkin tilat tulevat lautalattioilla. Joku voisi todeta tämän tyhmäksi ja se mielipide heille sallittakoon. Meillä kuitenkin ainoat vesieristettävät tilat hirsikehikon sisällä tulevat olemaan kylpyhuone ja sauna, sekä oma eristetty laatikkonsa jakotukille (mikäli talotekniset ratkaisut näin nyt sitten lopulta menevät).

Kaikenkaikkiaan on ihanaa luoda ja pohtia taloa pelkästään sen ympäristön perusteella. Seuraava pohdinnan kohde onkin ikkunoiden puitejaot. Ikkunoiden määrät ja koot kun ovat jo selvillä, niin tarjousrumban ikkunoista ja ovista voisi aloittaa... Se jo tiedetään, että sisään ja ulos aukeavat niistä tulevat, sekä täyspuiset ja keskeltä aukeavat. Mutta hienosäätö on vielä kesken. :)

maanantai 3. marraskuuta 2014

Haamuja ja hautakätköjä


Eipä tarvinnut katkaista jokavuotista perinnettä pyhäinpäivän/Halloweenin seikkailusta. Oma metikkö tarjosi hyvät puitteet mörököllisuunnistukselle, jonka pojat kunnialla suorittivat. Reitin varrelle mahtui taskulamppujen loisteessa hohtavia silmäpareja, jotka pitivät hallussaan salamyhkäistä koodia. Koodin purku tapahtui haamubileissä kaakaon kera ja suunnistus huipentui vanhan mörököllihaudan tutkimiseen ja karkkiyllärin löytymiseen. Olipas kiva ilta. :) Pellon laitaan tosin jäi yksi pääkallo kepin nokkaan... Toivottavasti naapurit eivät ole saaneet sydäriä moisesta. Pitänee käydä keräämässä se pois. :P

Nyt on sekä tien teko että asemapiirroksen valmistuminen saaneet alkusysäyksensä. Molempia voidaan odotella valmistuviksi noin kuukauden sisään muista ruuhkista johtuen. Noh, ei meillä tänä talvena tontilla mitään muuta tapahdukaan, joten hätäkös tässä. Odottelen myös kunnan ympäristöpuolelta ohjeita lannankäsittelyn selvityksestä. Jännityksellä.

Tässä raksauksen vaiheessa kun kaikki tapahtuu kokolailla hitaasti, sitä voi yllättäen ilahtua varsin pienistä ja omituisistakin asioista. Tunsin suurta saavutuksen tunneta siitä, että saimme laskun. :D Sillä lasku oli merkki siitä, että lohkomistoimitus on nyt valmis ja meidän plänttimme on ihka oma tilansa, jolla on ihka oma kiinteistötunnus. Pienet sille. *alpodeeraa*

tiistai 28. lokakuuta 2014

Lupakuvat!

Jei! Talon lupakuvat tupshativat postista eilen. Myös energialaskelmat on tehty ja energiatodistus on tuloillaan postissa. Ja mikä parasta, ilman kompensaatioita! Massiivihirsinen tönömme on sen verran eristyskykyinen, että lisäkompensaatiot voitiin vain jättää pois, ja silti pysyttiin vaadituissa lukemissa. Hyvähyvä. :) Saamme siis paljaat hirret näkyviin myös keittiössä, kodarissa, kylppärissä ja saunassa!

Vielä odotellaan piharakennusten lupakuvista lopullisia versioita postiluukusta, mutta tuskin niissä kauaa nokka tuhisee. Nyt kun talon lupakuvat ovat hyppysissä, voidaan myös sähkösuunnitelmia pistää aluille, jotta ehditään oikein kunnolla arpoa ennen lopullisia versioita. ;)

Rakennuslupaa varten tällä hetkellä uupuvat dokumentit ovat:
- asemapiirros
- jätevesisuunnitelma
- piharakennusten lupakuvat
- selvitys lannan käsittelystä (ne vuohet ja kanat...)
- naapurien kuulemiset

Näiden lisäksi sitten muutama itse tai mestarin täytettävä lomake, joiden pohjat toki ovat hyppysissä.

Asemapiirroksen perään soittelen tänään. Jätevesisuunnitelman tekijä meillä on jo tiedossa, mutta ennen suunnitelman tekoa pitäisi alustava asemapiirros saada valmiiksi. Lannan käsittelyn suunnitelmasta pitää kysyä ympäristöpuolelta apuja kun tällaista hommaa ei ole ikinä tarvinnut ennen tehdä, enkä siitä oikein hyvin tietoa netistäkään löytänyt. Ja kun koko komeus on kasassa, niin on erinomainen aika käydä jututtamassa naapureita.

Nyt alkaa tuntua taas siltä, että asiat etenevät. :)

Lisäksi olemme sen pihatien tekoa koittanee selvitellä. Rakennusvalvonnasta eivät osanneet sanoa juuta eikä jaata (mestaria tämä kokolailla nauratti), Lupasivat kysellä, mutta eipä sieltä mitään ole kuulunut. Mestari kyllä oli kovasti sitä mieltä, että maalla on tupannut tien saada tehdä, vaikkei lupia vielä oliskaan. Kunhan itse rakennusten tai varsinaisen pihan töitä ei aloita. Siispä kyselemme myös tien teosta aikatauluja ja vinkkejä naapurin maanrakennusfirmasta. Josko sitä sittenkin tapahtuisi meidänkin tontilla vielä jotain tämän vuoden puolella!

maanantai 20. lokakuuta 2014

Maaperää

Noniin, sitten muutama sananen maaperästä tontillamme. Lähtökohtahan oli se, että noteerasimme jo tonttia talvella ensimmäisiä kertoja katsellessamme jäälammikon keskellä peltoa. Pelto siis viettää keskelle päin, joten joka suunnasta vesi valuu suoraan meidän autokatos + varasto -rakennuksen päätyyn. Lisäksi vanha pellon pohja antoi luvan epäillä hieman haastavia perustusolosuhteita. Oikeasti, minä jo olin ihan varma, että se on melkein suo! Noh...

Loppukesästä sitten kävi porauskomppania tutkimassa mistä se meidän tontti on oikein tehty. Porausmies puhelimessa totesi, että "pehmeää, pehmeää... voisko talon paikkaa muutta?". Odotettiin kauhulla raporttia koko pitkä päivä. Mutta ah, raportti ei ollut alkuunkaan niin paha kuin mitä pelättiin. Paalutusta toki tarvitaan, mutta ei edes koko sokkelin matkalle. Eikä paalujen pituuskaan päätä huimaa. Pahimmillaan noin 8 metriä. Ja tosiaan toisessa päässä taloa onkin pohjalla kallio, jonka päälle voi perustaa suoraan.

Piharakennusten kohdalla ei näillä näkymin paaluja edes tarvita, vaan selvitään kohtalaisilla maansiirroilla. Ne kun on tarkoitus muutenkin perustaa maanvaraisesti, toisin kuin itse talo, joka tulee tuulettuvalla alapohjalla.

Pinta- ja jätevesien ohjaukset sen sijaan tulevat tuottamaan hieman harmaita hiuksia, mutta niitä on turha lähteä tässä kohtaa sen enempää pohtimaan. Ainoa mikä pitäisi rakennuslupahakemuksia varten tietää, on tuo jätevesien käsittely. Avo-ojaan pitäisi suodatetut harmaat vedet johtaa, mutta avo-oja on ylempänä kuin talo. Tarvinnee pumpun, ellei keksitä jotain muuta valtaisan hienoa. Kahtellaan...

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Pientä edistystä

Pikkuhiljaa näin syksyn viiletessä hommat etenevät meilläkin, vaikka hidasta kyllä on. Talon lupakuvat alkavat olla valmiit, samoin talotehdas toimitti meille hahmotelmat piharakennuksista! Itse vihdoin ja viimein sain kaivettua heille tarvittavat tiedot kuvia varten ja nyt olisi jo energialaskelmat ja -todistuskin lähtökuopissaan.

Saas nähdä mitä siitä tuloo. Alustavasti lupakuviin on piirretty kompensaatioseinää (lisäeristettä ulkoseinään) keittiöön, kodariin, kylppäriin ja saunaan. Vaan kun haluaisimme välttää kompensaatiot kaikissa ulkoseinissä. Mutta josko taitava energialaskija sitten osaisi summailla ala- ja yläpohjan eristeet sellaiseen ruotuun, että lisäeristyksiltä ulkoseinissä vältyttäisiin. Itsehän emme näistä asioista kauheasti ymmärrä. Tiedämme vain, että meille ei ole tulossa yläkaappeja ulkoseinille, joten koolaustarvetta ei sen puoleen olisi ja hirret olisi kiva saada näkyviin kaikissa huoneissa. Aika näyttää toteutuuko toiveemme. :)

Jostain syystä olen tällä erää himmaillut kauheasti sisustus ym. ajatusten esille tuomisessa täällä blogissa. Mikä on sinänsä outoa, koska meillähän tuppaa olemaan melkein kaikki suunnitelmat jo valmiina. :D Josko siis vihdoin aktivoituisin blogin kanssa ja aloittaisin näiden aatosten avaamisen. Kohde per blogikirjoitus.

Aloitetaan tämä rumba sillä, että paljastan meidän pohjapiirustuksen.


Pohjahan on kokolailla suoraan kopioitu erään toisen talotehtaan talomallista. Toki siihen on tehty myös muutoksia. Mittoja on hieman muokattu, sisäänkäynti on siirretty, pesuhuoneen nurkkaus on pyöräytetty kokonaisuudessaan uuteen uskoon ja talon uudelle etupuolelle on lisätty suuri kuisti. Talo tulee sijoittumaan tontille niin, että ruokahuoneen ja työhuoneen muodostamalta lasiverannalta on näkymät tuohon blogin ylätunnisteen kuvan suuntaan. Avokuisti talon etupuolella taas aukeaa etu- ja oleskelupihalle, joka muodostuu pihapiiristä, jota rajaavat autokatos + varasto, puuvaja ja eläinsuoja sekä metsä.

Alkuperäisessä ideassa kuistin tilalla oli pieni lasikuisti, mutta keväinen Amerikan reissu muutti mielemme ja halusimme ehdottomasti pihan puolelle pitkän terassin, johon hommaillaan sitten jostain joskus hienot keinutuolit ameriikan malliin. :) Toki kotoisassa talvessa lasikuisti olisi voinut olla käytännöllisempi ratkaisu, mutta onhan tuossa tuota eteistä ihan riittämiin nytkin, ja talviromppeissa voi sitten lumikinokseen hautautuneena suunnistaa ulkokautta suoraan pesuhuoneeseen.

Olemme tuohon pohjaan kyllä tosi tyytyväisiä. Siinä kiteytyy monta asiaa, jotka olivatkin kulmakiviä uutta taloa ajatellessa.

- suora pääsy aikuisten makkarista vessaan
- aikuisten makkari erillään lasten makkareista
- paljon ikkunoita ja valoa
- erillinen ruokailutila
- entistäkin enemmän työtasoa keittiöön
- keittiösaareke ja aamiaisbaari
- kompakti, mutta riittävän suuri kodinhoitohuone
- pesuhuoneeseen säilytys/naulakko/jäähytilaa

Piharakennus täydentää myös tätä päärakennusta toiminnallisesti. Autokatos + varasto -rakennukseen tulee myös askarteluhuone, jota isäntä saa käyttää studionaan, ja joka toimii myös harrastetilana. Teknisen tilan paikkaa arvoimme päärakennukseen tosi pitkään, kunnes päätimme yksinkertaisesti siirtää senkin piharakennukseen. Jos jotain laitteita on pakko sijoittaa taloon, niin sitten koitetaan miettiä miten kodariin saadaan jotain mahtumaan. Jakotukille ollaan paikkaa mietitty vaatehuoneeseen vessan seinää vasten.

Tontillammehan on tehty myös maapohjatutkimus. Sen tuloksista ja perustuksiin liittyvää asiaa sitten seuraavalla kerralla (ennen sisustusaiheisiin ryntäämistä).

perjantai 29. elokuuta 2014

Kaijankontu

No nyt on määräala lohkottu omaksi tilakseen. Jipii! Kaikki rajapyykit löytyivät maastosta, mutta niiden lisäksi parille rajalle suositeltiin laitettavaksi ylimääräisiä rajatolppia, jotta pitkistä rajoista tietää missä ne suurin piirtein kulkevat. Yhdeltä pyykiltä kun ei toinen pyykki näy. Lohkomiskokous oli kaikinpuolin ihan mukava juttu, jossa tuli turistua muutaman naapurinkin kanssa mukavia. Samalla kuuli myös hieman alueen historiasta juttuja. Ja saipa tuo meidän tila sitten nimenkin, jota aiemmin jo kovasti isännän kanssa pyöriteltiin, makusteltiin ja mietittiin. Nimestä on voinut saada esimakua tuosta meidän sähköpostiosoitteesta... Eh.
 
Tilan nimeksi tuli Kaijankontu. :)
 
Talon lupakuvat ovat tuloillaan ja nyt viikonloppuna vihdoin ja viimein piirrän mittakuvat piharakennuksista, joiden pohjalta taloputiikki voi raapustaa lupakuvat niistäkin. Sitten päästään asemapiirroksen teettämiseen, jätevesijärjestelmän suunnitelmiin sun muuhun käsiksi. Töiden aloitus väistämättä siirtyy nyt kyllä keväälle, mutta se ei maailmaa kaada. Tien tekemisestä tänä syksynä kuitenkin edelleen haaveillaan.

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Retkeilyä ja mansikoita

Isäntä oli järjestänyt oikein mainion viikonloppuretken synttäriyllätyksekseni. Viikonloppu täyttyi historiallisista jutuista, leppoisasta menosta ja ideoiden keruusta.

Ensimmäinen etappi oli melontaretki Liesjärvelle, jonka myötä visiteerasimme pikaisesti myös Korteniemen perinnetilalla, jossa oli lankojen värjäys käynnissä. Vierailu 1800-luvun maatalossa aiheutti yleisen naatiskelun lisäksi innokkaissa raksaajissa tulisijan tarkkailua, lattioiden ihmettelyä, aitarakenteiden pohdintaa ym. Mahrotonta... Ei vaan osaa ottaa rennosti! No syötiin me sitten kiltisti vain soppaa ja juotiin kahviakin. Joskin silloinkin kukon kieuntaa kuunnellessa piti miettiä tulevia kanoja... Huoh. No mutta. Melominen oli mahtavaa, sää aivan upea, järvi täynnä lumpeita ja vesi lämmintä uintitauolle.

Yövyimme Portaan nahkurin verstaan majatalossa. Puusauna, vanhat ikkunat, hennot verhot, puuhella, lautalattia, pihapiiri ja museo olivat jälleen omiaan herättelemään ajatuksia tulevasta talosta. Itse majoitus- ja visiittikohteena pitää ehdottomasti kehua Nahkurin verstasta! Aivan loistava paikka! Majoituspalvelu pelasi hienosti, aamiainen oli hyvä ja puusauna tunnelmallinen. Lisäksi museo oli upea! Emäntä kierrätti meitä tutustumassa nahkatöiden eri vaiheisiin ja oli hienoa huomata, että löytyy myös museoita, joissa vanhat jutut oikeasti toimivat! Ja ilmeisesti tulevaisuudessa toimiva vempeleitä on vielä enemmän. Suosittelemme!

Kun sunnuntaina olimme vielä pyörähtäneet Metsänkylän navetassa ja Iittalassa, päätimme kääntää skootterin nokan kohti kotia. Vaan matkalla muistin ne tontilla majailevat ahomansikat, jotka viimeksi unohdin syödä! Mikäs sen parempi tapa lopettaa kesäinen retkiviikonloppu, kuin käydä tekemässä pitkän huiskea mansikkaheinä omalla tontilla. :) Kyllä tästä kelpaa lähteä uuteen viikkoon.

Ainiin... Vuohien tulevaisuus meidän tontilla taitaa olla uhattuna. Isäntä iski Metsänkylän navetassa silmänsä alpakoihin. Uhkasi jopa käyttää veto-oikeutta periaatteella "sinä saat kanat, minä alpakat"...

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Maestro meeting

Eilinen mestarin tapaaminen tontilla meni oikein hyvin. Sain ainakin itse lisää itsevarmuutta suunnitelmiemme ja ajatustemme toteuttamiskelpoisuudesta. Juteltiin perustuksista, talon korkeudesta, pintavesien johtamisesta, rakennesuunnitelmista, jätevesien käsittelystä, tien rakentamisesta ja vaikka mistä. Kaikenkaikkiaan oikein antoisa visiitti.

Tontilla oli myös kerrankin kuivaa!! On ollut niin aurinkoista... Pärjäsi ilman saappaita oikein mainiosti, mutta voi himppu kun unohdin käydä mussuttamassa mansikoita! Metsäsaarekkeen reunalla kun kasvaa aivan valtaisasti metsämansikoita.

Mutta koska saimme lisävahvistusta aatoksillemme, uskallan nyt hieman valottaa myös suunnitelmia teille.


Alustava asemapiirroksen hahmotelma näyttääå jotakuinkin tältä. Piirroksesta uupuu vain eläinsuojan paikka, joka tulee tuohon pienen puuvajan viereen lähelle metsän reunaa täydentäen samalla pihapiiriä. Etäisyys naapurin oleskelupihasta kun pitää saada siihen 50 metrin minimiin. Pihatie on sen verran pitkä, että sen varsi hyödynnetään maalämmön keruuputkiston asennusalueena, samoin kuin muukin nurmikkoalue talousrakennuksen länsipuolella. Nurtsit ovat siis noita vaalean vihreitä. muut alueet saavat jäädä luonnonmukaiseen tilaansa. Niitä sitten niitetään ja toivottavasti laidunnetaan kesäisin ja syksyisin järjestyksen säilyttämiseksi. Siksi siis ne vuohet... :)

Mestari myös vinkkasi, että toisinaan rakennusvalvonnasta saa luvan tien tekemiselle, vaikkei rakennuslupaa olisi vielä myönnetty. Siispä otan tänään yhteyttä sinne ja katson, olisiko tien aloittelu jo mahdollista. Lisäksi tiekunnan kanssa pitäisi pohtia tuon isomman tien ojitusta. Tällä hetkellä mäeltä valvuat vedet tulevat suoraan tuohon meidän tien alun kohtaan ja siitä pellolle. Nyt ne pitäisi sitten jatkossa saada ohjattua alas kohti jokea. 

Mikäli vain saamme kaikki lupahakemuksen osaset kasaan, voisi olla toivoa vielä syksyllä päästä perustuksia tekemään. Kuulemmati lupaprosessit eivät aivan mahdottomiksi ole viime aikoina venyneet. Saas nyt sitten nährä... Huomenna mennään myös pankkiin jutustelemaan lisää rahoitusasioista tarkentuneen budjetin myötä. Kiva kun jotain tapahtuu... :)

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Tiistaimökö

Aiemmin mainittu tiilisavotta peruuntui tiilien lähemmän tarkastelun myötä, mutta uutta matoa on jo koukussa... :)

Sen sijaan nyt kiukututtaa talofirma. Myyjä, jonka kanssa olemme tarjouksen ja toimitussisällön rustanneet kasaan, ei ole enää firman palveluksessa. Ei siinä mitään, mutta tästä ei ole meille tullut mitään tietoa. Yritin tavoitella myyjää aiemmin, sähköpostit häviävät tyhjyyteen (osoite siis toiminnassa) ja puhelimeen ei vastata. Ajattelin, että myyjä on lomilla, ja jatkoin odottelua. Kun kotisivuilta ei enää löytynyt kyseisen henkilön yhteystietoja, laskin nopean päässälaskun ja otin yhteyttä toiseen myyjään. Vaan ei hänkään mitään vastannut... Vihdoinkin sain yhden tehtaan kaverin langan päähän, joka pahoitteli tapahtunutta, mutta syytti tehtävistään poistunutta entistä työntekijää tilanteesta. Oli pakko antaa pieni suora palaute ja vain patistaa pistämään soittopyyntö jollekin aktiiviselle myyjälle pikapikaa eteenpäin.

Ei sinällään mikään iso asia, mutta mielipahan aiheuttava ja harmillinen tilanne. Kuukausi mennyt hukkaan mokoman säädön takia. Toivottavasti jatkossa hommat pelaa, jottei rupea suuremmalti kaduttamaan firman valinta...

Mutta ei mitään pahaa, ettei jotain hyvääkin. Tontilla on nyt maaperätutkimus tehty. Ei suuria yllätyksiä siinä. Tiedettiin, että pehmeää maata on, mutta ei se nyt vallan mahdoton ole. Paaluja varmasti maahan tullaan survomaan, mutta alustavat arviot kustannuksista eivät budjettia mitenkään kovasti kallistaneet.

Tänään treffaillaan mestari tontilla ja ollaankin sitten taas toivottavasti vähän viisaampia jatkosta. Nyt vain odottelen talofirman yhteydenottoa. Jälleen kerran. Auta armias jos pitää odotella parikin päivää, niin täällä alkaa olemaan aika kiukkuinen täti langan toisessa päässä.

Toim. huom. "Kiukkuinen täti kyllä osaa ihan asiallisesti jutustella, ei meuhkaa... :) Tämä huomio siltä varuilta, ettei myyjä uskalla lainkaan soitella luettuaan tämän tekstin... :P"

Muoks klo 12:30

Ilmeisesti palaute ei siinä mielessä mennyt perille, että edelleen putiikin mielestä entinen työntekijä oli tilanteesta vastuussa. Hän kuitenkin hoiti homman mallikkaasti kotio, joten homma ok. Kyseisestä myyjästä ei ollut alunperinkään mitään huonoa sanottavaa. Nyt toivotaan, että muukin putiikki sitten jatkossa pelaa jämptisti. :)

Nyt luonnoksia ja lupakuvia odottelemaan!

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Niittohommia

Olipas ihanaa päästä tekemään jotain oikeeta. :D Käytiin isännän kanssa niittämässä kulkuväylää tontille ja samalla metsästettiin alkukeväästä tehdyt kivikasat talon ja autokatoksen nurkilta. Ei ollut ihan helppo homma miehen mittaisessa heinikossa, mutta sieltä ne vain lopulta löytyivät viikatteen ja mittatarkkojen askelten avulla. Vielä jäi niitettävää, mutta nyt on ainakin ehkä jotakuinkin selkeästi näkyvillä mistä kohdasta on maaperätutkijan suotavaa tontille vempeleellään ängetä.

Siinä olla möllöttää yksi nurkka.

Ja siellä toinen...

Viikatenaisen selfie?

Viikonloppuna onkin edessä tiilisavotta. Käydään purkutyömaalta keräilemässä vanhoja tiiliä talteen niin paljon kuin vain pystytään. Käytiin eilen tekemässä esikatselmus purkupaikalle ja tuleepahan kuulkaa hikinen lauantai. Voi myös olla, että lukumääräisesti tiiliä ei nyt sitten saada tuolta paikalta ihan niin paljon kuin etukäteen toivottiin, mutta rikkinäisetkin kelpaavat. Niitä sitten sahaillaan lyhyemmiksi tarpeen mukaan. Vanhoista punaisista savitiilistä on tarkoitus muurailla keittiö-olohuone yhdistelmään yksi seinän pätkä, jota vasten sitten olisi tarkoitus tulla valkoiseksi rapattu tulisija.

Vielä voisi myös tontille mennä lisää niittämään. Myöskin puusavottaa olisi... Sähkölinjan alta sahattuja rungon pätkiä on metsä väärällään ja ne olisi hyvä keräillä yhteen pinoon jonnekin vähän lähemmäs rakennuspaikkaa. Toivottavasti nyt sitten alkavat luvatut hyvät kelit, niin malttaa iltaisin lähteä hyötyliikkumaan tontille jumppien sijaan. :D


tiistai 1. heinäkuuta 2014

Pohdintoja

Näin sitä ihminen viisastuu päivä päivältä. Nyt tiedän, että eläinsuojan kanoille ja parille vuohelle saa rakentaa. Sen tulee sijaita vähintään 50 metrin päässä naapurin asuintalosta tai oleskelupihasta, siihen tarvitaan naapurin suostumus, lannan käsittelystä tulee tehdä selvitys ja kunnan maatalouspuolelle ilmoitus. Rakennusluvan osalta toimitaan samoin kuin muidenkin talousrakennusten kohdalla. Selvä pyy.

Tiedän myös, että pohjavesialueella sijaitsevalla tontillamme on mustat jätevedet tuupattava umpisäiliöön ja harmaat vedet joko umpisäiliöön, maasuodattamoon tai muuhun vastaavaan puhdistamoon. No tämäkös sitten aiheuttaakin pohdintoja ja harmaita hiuksia! Pikaisten laskutoimitusten mukaan kolmihenkinen perhe tuottaa jätevettä vuodessa noin 100 kuutiota. Tässä arviossa on oletettu seuraavat seikat:

- 5 minuutin suihku päivittäin per nassu
- yksi koneellinen tiskiä ja pyykkiä per päivä
- vettä säästävä wc-pönttö

Jos jollain lukijoista sattuu olemaan kokemusta erilaisista toteutuksista ja mielipiteistä näihin jätevesiasioihin liittyen, niin kaikkia kommentteja otetaan vastaan. Toki pääasiallinen pohdintokaveri on LVI-suunnittelijamme, mutta käyttökokemuksiakin olisi kiva kuulla. Maasuodattamosta olen lukenut enemmän negatiivisia kuin positiivisia kommentteja, joten se ainakin lähtökohtaisesti arvelluttaa. Puhdistamon käyttämä sähkö ja kemikaalit vs. investointikulut ja huollon tarvei eivät nekään oikein houkuta... Ollaankin siis jopa pohdittu erilaisia tapoja yksinkertaisesti vain säästää vettä, jotta umpisäiliön tyhjennyskerrat saisi mahdollisimman alas ja järjestelmän kokonaisuudessaan järkeväksi. Mutta onnistuuko se? Onko vaihtoehtoja tarpeeksi?

Hmmm...

Tällä viikolla käydään niittohommissa ja iskemässä niitä selkeämpiä tolppia talon ja piharakennuksen nurkkiin. Ehkäpä saan siis jopa pienimuotoista kuvamateriaali aikaiseksi pitkästä aikaa. En malta odottaa, että saan jotain kuvia talosta, jotta saisi vähän blogin yleisilmettä muutettua. Vaan taitavat olla Vehasen väet lomilla kun ei ole kuvista vielä mitään kuulunut. Noh, eipä ne olekaan se aikataulun jarruttaja tässä. Jarrut ovat ihan muualla.

torstai 26. kesäkuuta 2014

Operaatio kanala

Tässä on nyt tämmöinen pieni jumitusvaihe käynnissä. Pitäisi löytää asemapiirustukselle tekijä, kokoustaa mestarin kanssa, etsiä joku maanrakennuksesta ymmärtävä taho, potkia rakennusvalvonnasta vastauksia pihalle jne. jne. Sekava ajanhetki.

Olen jo tontin ostosta asti (tai vuosiahan minä niistä kotkoista olen jo höpissyt) havitellut meille pienimuotoista kanalaa. Nyt tuo kanala-ajatus on laajentunut myös pariin vuoheen. Vaan kun Sipoon rakennusjärjestyksessä sanotaan, että alle 2 ha tontille ei saa rakentaa hevostallia tai muuta vastaavaa eläinsuojaa. Mitä tuo muu vastaava eläinsuoja tarkoittaa? Rakennusvalvonta vissiin lomailee kun sieltä ei kukaan vastaa... Olisi kiva tietää mitä kaikkea pari vuohi aiheuttaa ja mitä ylimääräisiä papereita vaaditaan vai onko vuohittelu ylipäätään mahdollista meidän läntillä. 5-6 tirpan kanalan nyt kuitenkin luulisi onnistuvan mutkitta.

Ja tämä eläinjuttu nyt sitten hidastaa hommia, kun en tiedä miten monesta talousrakennuksesta lupakuvat tarvitaan. Onko muuten hippasen höhlää, että kaikista (siis KAIKISTA) piharakennuksista pitää olla lupakuvina julkisivukuvat, pohjakuvat ja leikkauskuvat? Hippasen olen hirnunut meidän puuliiterin pohjakuvalle, jotta pitäisikö oikein arkkitehdillä teettää...
Mutta jotain pieniä juttuja on sentäs saatu tehtyäkin. Nimittäin maaperätutkimus tuli tilattua, joskin siihenkin on aikaa vielä vajaat pari viikkoa. Ennen sitä pitäisi käydä heinikosta etsimässä kevättalvella asettelemamme talon nurkkamerkit ja pistää vähän korkeammat ja paremmin näkyvät merkit maahan. Lisäksi ajattelin jollain lippusiimavirityksellä rajata kulkutien, jottei kukaan työmies omine päineen mene suhaamaan keskelle meidän niittyä. Ainakaan nyt kun ei vielä olisi tiedossa, että sille pitäisi tehdä mitään... Se on sitten eri asia, jos vesien johtamisen takia pitää siihenkin kaivella jotain, mutta koitetaan nyt kuitenkin välttää sitä viimeiseen asti.

Hirmuisen hitaasti vain tuntuvat asiat nyt etenevän. Meinaa pikkuisen turhauttaa kun katselee kalenteria. Syksyllä olisi vielä kiva ehtiä pistää kaivurilla maatyöt kuntoon ennen routimisia ja hyvällä tuurilla vielä perustuksetkin valmiiksi. Huoh.

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Kesä on jo täällä!!

Apua, miten nopsaan aika juoksee! Kotiuduttiin isännän kanssa häämatkaltamme sunnuntaina ja ihmeteltiin motivaatiokämpän ikkunoista muuttunutta maisemaa. Puissa täydet lehdet päällä... Pienempi pojukin oli sitä mieltä, että puut ovat ehdottomasti kasvaneet. Tai ehkä jopa ihan uusia. Kieltämättä, kapeat lehdettömät rungot olivat aika huomaamattomia. No tuostapa nopsaan tajusimme, ettemme ole nähneet tonttiamme vielä kesäloistossaan! Aikaeron väsyttäminä emme enää jaksaneet retkelle lähteä ja eilen isäntä jo viipottikin seuraavaan reissuun. Siispä otin itse eilen auton alleni ja huristin tonttia ihmettelemään... Oi ja voi.


En lähtenyt iltamyöhäisellä niitylle tallustelemaan, joten tyydyin nappaamaan kuvan tieltä. Mutta voi kun siellä on kaunista! Ihana ihana niitty, joka suurilta osin saa juuri tuollaiseksi jäädäkin. Tämä kuva on otettu tulevan pihatien päästä. Siitä se lähtee jossain vaiheessa suhaamaan metsän reunaa pitkin kohti tulevaa talon paikkaa. Oli ihana katsella miten poni ulkoili naapuritontilla tuolla takana, ja miten rauhallista ympärillä oli. Ajelin tontille Sipoonkorven läpi menevää tietä pitkin ja en voinut olla hymyilemättä. Meidän koti tulee kyllä niin aivan upeaan paikkaan, että oi ja voi uudestaan.

Samasta tilasta toinen lohkottava tontti oli näköjään myös mennyt kaupaksi. Sinnekin oli jo käyty talon nurkkia merkkaamassa ja pieni hiekkakenttäkin oli jo ilmestynyt. Kunhan vain itsekin päästään vauhtiin!

Ja on meillä uutisiakin. Talotoimittaja on valittu ja tarjouksesta päästy sopuun. Meidän tönö tulee kuin tuleekin ihka oikeasta höylähirrestä ja hirret sekä muut pakettiin kuuluvat tarvikkeet toimittaa Vehasen Hirsitalot. Paketti tosin rajattiin hyvin suppeaksi. Toimitukseen kuuluuu hirret tarvikkeineen sekä alapohjan ja yläpohjan kantavat rakenteet + aluskate. Lisäksi sumplittiin mukaan tasakerran yläpuolisen osan laudoitukset, tuulensuojalevyt ja rimoitukset. Kaikki muu sitten kilpailutetaan erikseen. Vähän työläämpää projektia siis näköjään havitellaan kuin edellisellä kerralla. :D Onneksi talotoimittajan edustaja lupasi, että hän voi joitain isompia tarjouksia (ikkunoita ym.) pyytää meille heidän hinnoillaan, jotta saadaan kattava tarjouskanta. Näppärää ja hyvää palvelua mielestämme!

Meillä on ollut talon ulkomuoto kokolailla hyppysissä ja viime vuoden puolelta lähtien, mutta loman aikana siihen tuli pieni muutos. Olen tähän asti havitellut taloon suomalaisittain perinteistä lämmintä kuistia, mutta Ameriikan ihania terasseja keinuineen ihastellessa tulimmekin siihen päätökseen, että umpikuistin sijaan tuleekin katettu avokuisti. Eilen hahmottelin pohjapiirustusta jälleen kerran mittatarkempaan muotoon ja ainakin yläilmoista kuistin mittasuhteet ja olemus sopivat muuhun taloon kuin nenä päähän. Meidän talon etupuoli tulee aukeamaan "sisäpihalle" etelään päin (kuvassa siis metsän suuntaan oikealle), joten pitäähän moinen juttu hyödyntää...

Noh, varmasti lähiviikkoina saadaan jo talovalmistajalta lupakuvia ja pääsen jotain graafista näistä jutuista esittelemään.

torstai 3. huhtikuuta 2014

Tarjoukset kasassa

Nyt meillä alkaa vihdoin ja viimein olla kaikki pyydetyt tarjoukset hyppysissämme. Mitään valtaisaa syväanalyysia näiden kanssa ei tarvitse tehdä. Käytännössä meillä näyttäisi olevan kaksi vaihtoehtoa. Mikäli halutaan kaikki yhdestä osoitteesta, niin sitten vaihtoehtoja on yksi. Lyhyt yhteenveto toistaiseksi ilman putiikkien nimiä:

Olemme siis pyytäneet tarjouksen laajalla toimitussisällöllä kuudelta toimittajalta. Mukana 4 suurta toimittajaa ja kaksi hieman pienempää. Laaja toimitussisältö on siis kattanut kaiken alapohjasta peltikattoon ja eristeisiin lukuunottamatta kiintokalusteita. Toimittajista 4 on antanut tarjouksen vain lamellihirrellä, kaksi toimittajaa joko höylähirrellä tai sekä höylähirrellä että lamellihirrellä. Hintahaitari tarjouksissa on ollut noin 80.000 € - 130.000€. Suurta hajontaa siis ja osasta tarjouksista on uupunut katto tai eristeet. Vaikka kuinka pyytää tietyllä toimitussisällöllä, niin ei sitä tarjousta silti sillä saa... Aina on jotain lisäpakettia sun muuta.

Halvin tarjous sisältää kaiken. Siis ihan kaiken. Kyseessä on myös meidän silmissämme luotettava toimittaja. Voisi siis ajatella, että päätös on helppo! Vaan ei ole... :)

Laajojen toimitussisältöjen lisäksi olemme pyytäneet muutamalta toimittajalta tarjousta pelkällä runkotoimituksella, sisältäen alapohjan, hirsirungon tarvikkeineen ja palkkeineen, kattotuolit ja aluskatteet. Tällä saralla hintahaitari on näillä näkymin noin 40.000€ - 56.000€, eikä lamelli- ja höylähirsien välillä ole suurta eroa.

Nyt vetäydymme viikoksi lomailemaan ja samalla miettimään mikä on meidän vaihtoehtomme:

1. Helppo homma, kaikki yhdestä putiikista halvalla hinnalla. Lamellihirteen tyytyen.
2. Höylähirsi ja suppea toimitus. Omatoimihankintoja ja kilpailutusta.

Jostain ihmeen syystä halvin toimittaja on kyennyt ymppäämään peltikaton, eristeet, ikkunat, ovet, kattopaneelit, lattialaudat ja ihan kaiken noin 40.000€. Vaikka kilpailuttaisimme itsemme hengiltä, emme varmasti pysty samaan omatoimihankinnoilla. Voidaankin todeta, että vaihtoehto 1 olisi halvempi kuin vaihtoehto 2. Mutta raksaamisessa kaikki ei ole kiinni hinnasta. Siispä jäämme pohtimaan ja sulattelemaan tätä hommaa...

To be continued.

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Tonttikäynti

Eipäs päästy edellisenä viikonloppuna tontille. Aikataulut eivät olleet yhteensopivat semmoisen visiitin kanssa... Siispä kävimme nyt sitten menneenä viikonloppuna paikalla. Pääsimme aika hyvin yhteisymmärrykseen talon ja piharakennuksen paikasta, joiden kulmat on nyt sitten kivikasoilla tontille merkittynä. Pitää kyllä vielä parina päivänä käydä siellä tarpomassa ja ihmettelemässä lisää. Nyt meinasi tulla vähän kiirus muiden menojen takia. On vielä mielessä pohdittava rakennusten korkeuksia, auringon kulkua, tien paikkaa jne.

Kuva ei ole kaksinen, mutta siinä ne tönön ja piharakennuksen kulmat nyt kyllä kuitenkin näkyy oransseilla kartioilla merkittynä. Piharakennus taamepana. Ota tuosta nyt sitten selvää... :) Katu menee tuolla pellon päässä ja pihatie tulee kulkemaan tuolla vasemmalla metsän reunassa. Autokatokseen ajetaan "sisäpihalta", eli perinteistä pihapiiriä tässä koitetaan vähän tavoitella. Ehkä jopa perinteinen ympyrä/kiertomahdollisuus tehdään talon eteen.

Ja siis pakko nyt huomauttaa. Täällä höpisen talon väristä, muodoista, paikasta tontilla jne... Mutta mitään lupiahan meillä ei vielä ole, joten nämä ovat vasta ne alkusuunnitelmat. Jos menevät sellaisenaan rakennusvalvonnasta läpi niin hyvä, mutta muutoksia voi toki tulla matkalla vielä monta kertaa.

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Talon paikkaa

Tässä sitä on hissukseen haarukoitu edelleen näitä talotoimittajia. Nyt on saatu tarjouksia niin isoilta toimijoilta kuin pieniltäkin, lamellihirrestä ja höylähirrestä. Kaiken kokoista ja korkuista. Mitään suuria pähkinöitä ei ole vielä tullut pohdittavaksi. Aina kun uusi tarjous tulee, yhden toimittajan etumatka muihin toimittajiin vain kasvaa. Mutta kunhan tässä nyt saadaan viimeinenkin tarjous pöydälle, voidaan ruveta miettimään toimitussisältöä ja jatkoa. Ja kun saadaan toimitussisältö supistettua meille sopivaksi, voidaan vielä kilpailuttaa pari putiikkia, jotta voidaan sitten olla varmoja päätöksestämme.

Käytiin eilen yhden myyjän kanssa tontilla pyörimässä ja samalla tuli mittailtua ja pohdittua talon paikkaa tarkemmin kuin aiemmin. Päätimmekin isännän kanssa, että viikonloppuna mennään mittanauhan, narun, tikkujen ja kartioiden kanssa tontille oikein ajan kanssa ja koitetaan saada talon ja talousrakennuksen kulmia merkittyä. Vaikka pihalla on lääniä vaikka muille jakaa, niin talon sijoittelussa ei ole kovin paljon joustoa. Pohjoisen puolella tulee naapuri vastaan, idässä metsäsaareke ja etelässä metsä. Tarkoitus olisi sijoitella talo kuitenkin mahdollisimman kauas etelänpuoleisesta metsästä, jotta talo saisi aurinkoa muulloinkin kuin keskikesällä ja -päivällä. Kuitenkaan liian lähelle naapurin rajaakaan ei haluaisi mennä. Metsää voi toki hieman harventaa vakavalla harkinnalla, mutta se on kyllä ihan viimeinen vaihtoehto. Kunhan saadaan talon paikka muutoin selville, niin sitten voidaan kevään ja kesän mittaan ihmetellä auringon kulkua ja pihan toimintoja tarkemmin. Pidetään sormet ja varpaat ristissä, että viikonloppuna paistaisi aurinko! En ole käynyt tontilla nyt pariin kuukauteen auringonpaisteella, joten en vieläkään tiedä joko se sinne paistaa! :D Linnut siellä kyllä laulavat.

Menneinä päivinä ollaan myös pohdittu talon väriä ja pääpiirteet on nyt selvät. Piharakennukset tulevat punamullalla ja itse talo keltamullalla. Tarkemmin sävyjä ei olla vielä saatu selville, pitää tehdä koesekoituksia kunhan kevät vähän etenee. Itse ajateltiin keittomaalit tehdä, joskin talon maalaus jää vasta jonnekin 2,5 vuoden päähän. Ainakin tällä hetkellä elämme siinä käsityksessä, että höyläpintaiseen lamelli- tai massiivihirteen voi keittomaalin iskeä kiinni, mutta vasta kun puu on saanut ensin vanheta 1-2 vuotta. Piharakennuksien kohdalla taas pistetään ensin torpat pystyyn, jonka jälkeen sitten maalataan kaikki samalla rytinällä, jottei tarvitse useampaa erää maalia keitellä ja pelätä värisävyjen eroja.

Tällä hetkellä on kyllä aika kiva fiilis projektista. En sitten tiedä miten paljon tässä hommassa auttaa, että yksi projekti on jo takataskussa. Jopa pelottavan pitkälle ollaan pystytty suunnitelmia tekemään. Pintamateriaaleja myöten moni juttu on jo mietittynä: keittiön kaapit, lattiat, seinät pääpiirteittään... Jopa terassin puutavara ollaan käyty läpi. Ja tässä vaiheessa on vielä menty harvinaisen sulassa yhteisymmärryksessäkin isännän kanssa. *koputtaa puuta* Melkein aina kun toinen jotain ehdottaa, toinen tykästyy. Pieniä modauksia sinne ja tänne, mutta selkeästi meillä on aika samanlainen käsitys siitä mitä ollaan tekemässä. Se on jokseenkin iso ero edelliseen projektiin, jossa kaikesta väännettiin kättä kun oltiin rakentamassa omissa mielikuvissamme jotain ihan erilaista. Lopputulos toki sitten kuvasti niitä molempia mielikuvia ja varsin eheänä kokonaisuutena. Tie siihen pisteeseen vain oli kokolailla kuoppainen. :D

perjantai 7. helmikuuta 2014

Väliaikatiedote

Tontilla käytiin, mestari tavattiin ja naapureita tervehdittiin. Muutto on aluillaan (vähän myöhässä), talotoimittajia tavataan ja suunnitelmia tarkennetaan.

Noin niin kuin lyhyesti.

Makkarat oman tontin metsässä maistuivat hyvältä ja mestarin kanssa turinoidessa tuli hyvä fiilis. Alustavat arviot ovat positiivisia ja mestari on vanhana hirsimiehenä aika paljon samoilla linjoilla meidän kanssa monista jutuista. Eiköhän häneltä saa vinkkiä ja neuvoa yhteen jos toiseen asiaan. Lupasi myös vastata hölmöihin kysymyksiimme matkan varrella. :) Se on tärkeetä.

Lämmitysmuodosta ollaan myös päästy jossain määrin selvyyteen. Jutustelu lukuisien LVI-suunnittelijoiden ja urakoitsijoiden kanssa selvensi, että meidän pitää nyt nöyrtyä siihen lattialämmitykseen. Toiminnallisesti se ilmeisesti on ihan hyvä nykytekniikalla, ongelma on vain periaatteellinen ajatus puutalossa risteilevistä vesiputkista. Noh, lohdutetaan itseämme sillä, että rossipohjassa on kuitenkin putket kokolailla käsien ulottuvissa, joten korjaukset ja ongelmat on helpompi hoitaa mikäli tarvetta ilmenee. Ja taatusti vuosikymmenien aikana jotain tuleekin. Mutta se on sitten sen ajan juttu. Ja onhan tuo lattialämmitys kuitenkin sisustuksen kannalta ihan ykkösvaihtoehto.

Vaan lattialämmitys sitten taas tuottaa ahkeraa budjettilaskentaa lämmönlähteen myötä. Maalämpöhän tässä alkaa taas houkuttamaan. Pitää tutkia budjettia ja kysellä tarjouksia. En ymmärrä kauheasti näiden pumppujen päälle, mutta välillä vain mietin, että onko meillä edellisessä tönössä liian tehokas lämmitys, kun ei sitä kovillakaan pakkasilla tartte pitää kuin aika minimillä. Vai onko talo sitten vain niin hyvin lämpönsä säilyttävä muuten... Tuntuu vaan hullulta maksaa järjetön summa pumpusta, joka sitten hurisee käytännössä vain käyttövettä kuumaksi ja lämmittää samalla lämmitysvettä, jota ei suurissa määrin edes tarvita. Ehkä olen käsittänyt vain jotain täysin väärin. :D Ammattilaisten juttusilla nämä asiat onneksi yleensä tuppaavat selkeytymään.

Käytiin tällä viikolla visiteeraamassa myös yhden talotehtaan kahta taloa kahdella erilaisella hirrellä. Vielä kun pääsisi muitakin ihmettelemään. Parilla tehtaallakin ollaan ajateltu pyörähtää. Vähän tässä on päästä pyörällä näiden juttujen kanssa. Kovasti nuo myyjät puhuvat, mutta aitoa keskustelua on vähemmän. Noh, tässä on taas useampi tapaaminen sovittuna. Ensimmäinen niistä sunnuntaiaamuna. Kahtoo mitä tulee.

Hirren korkeus on tällä hetkellä vähän semmoinen muuttuva tekijä. Ei oikein osaa kunnolla hahmottaa mikä korkeus sopisi hyvin taloon. Ehkä se vielä selkiintyy.

Sähkösuunnittelmat päätettiin teettää edellisen projektin sähkömiehellä. Hän viimeksikin otti ensimmäisellä kerralla suunnitelmat nähdessään punakynän käteen ja pisti järjestyksen uusiksi ja käytännöllisemmäksi. Ja hyvin on toiminut. Nyt siis luotamme samaan maalaisjärkiseen lähestymistapaan ja hän saa tehdä suunnitelmat. LVI-suunnitelmatkin teetetään samalla taholla kuin viimeksi. Kaveri on mukavasti opastanut eri asioissa ja urakkatarjouskin on kokolailla edullinen. Hyvin ovat hänelläkin edelliset suunnitelmat tehtävänsä ajaneet, joten helppo luottaa vanhaan ja tuttuun tahoon.

Alustavasti olen myös etsinyt takkamuuraria. Kun ei tuota itse ole pahemmin tullut harrastettua, niin ei osaa yhtään sanoa miten alustavissa ajatuksissamme olevan takan piippu sijoittuisi takkaan nähden. Ja piipun paikka taas pitäisi olla tuossa keväämmällä jo kuitenkin tiedossa.

Mutta kunhan nyt ensin valitaan talotoimittaja. Tällä hetkellä voimme iskeä kaiken ylimääräisen aikamme siihen hommaan. Kun talovalmistaja valitaan, niin päästään eteenpäin piirustuksissa, suunnitelmissa ja lupa-asioissa.

perjantai 31. tammikuuta 2014

Voihan maisteri!

Noniin, nyt meillä näyttäisi sitten olevan mestari. Hirsitalojen kanssa aiemmin enempikin puuhannu kaveri, joka asuu alle kahden kilometrin päässä tontista! Huomenna treffataan tontilla ja jutustellaan. Isäntä on jo mestariuden sopinut, mutta itse en ole vielä vastaavan kanssa jutellut, joten odotan innolla tapaamista. Vaikuttaa ainakin erittäin positiiviselta...

Tein tänään myös uuden kotimme ensimmäisen investoinnin (jos tonttia ei lasketa)! Ostin imurin! :D Tässä välillä kun vuokralla majaillaan, tuli sellaiselle tarve. Muuttohan meillä alkaa jo ensi viikolla, joskin kestääkin sitten helmikuun loppuun. Meillä on täällä Männikössä ollut keskuspölynimuri, mutta voi jee kun minä vihaan sitä! Se on niin hurjan epäkäytännöllinen... Samperin anakonda. Tuo letku on aina tiellä, oli miten oli. Ja sen rullaaminen kaappiin on niin turhauttavaa, että sinne se sitten päätyykin vain jos on vieraita tulossa. Muuten se olla röhjöttää tuossa eteisen lattialla koko ajan. Yyyyyy... Onnekseni myöskin isäntä on hieman turhautunut mokomaan kapistukseen, vaikka sitä alkujaan kovasti innolla odotteli. Siispä meillä jatkossa imuroidaan ihan perinteisesti pölypussiin ja kiskotaan imuria perässä. Joskin hankittu imuri on pieni, kevyt, hiljainen, osittain pehmustettu ja valtaisan pitkän johdon omaava. Eli kätevä. *tyytyväistä myhäilyä* Testasinkin sen tänään kun kävin vuokrakämpän imuroimassa. Vielä pitäisi kaikki pinnat pyyhkiä ja ikkunat pestä sisäpuolelta, jotta tohtii omat roippeensa sinne sulloa ja vielä kahtella ikkunoista uloskin. Motivaatiokämppä! Here we come!

Yhden uuden talotehtaan myyjäkin tavattiin taas eilen. Siitä jutustelusta ei kyllä jäänyt mitään konkreettista mieleen. Kaveri jutusteli kyllä mukavia, mutta ei meidän projektia juuri puitu. Kovin oli myyjä mielissään meidän linjauksista. Joko lipevä myyjä, tai sitten oikeasti hirsimies, kuten antoi ymmärtää... Tiedä sitten.

Saimme myös Kontiolta tarjouksen. Sen lisäksi pöydällä on Hongan mokoma. Taulukko-ohjelmaan minä olen nyt vertailusarakkeet tehnyt ja niitä sitten ihmetellään. Tällä erää Honka taitaa johtaa kisaa, mutta aika alkutaipaleella vielä ollaan. Enkä tarkoita siis johtamista pelkästään rahallisesti. Me koitetaan löytää semmoinen mukava kokonaisuus.

Tähän mennessä Hongalla on ollut plussaa:
- asiallinen myyjä: ei pelkkää myyntipuhetta ja korulauseita, vaan oikeasti tuotteiden ominaisuuksien esittelyä, vertailua jne.
- toimitussisältö:  selkeä, kattava, helposti eriteltävä ja vertailtava
- hinta: edullisempi kuin odotettiin, ja tällä erää ainakin peittoaa kilpakumppaninsa

Kontion plussat:
- projektikohtaisuus: tarjous ja toimitussisältö oli tarkalleen räätälöity meidän projektin mukaan

Hongalla käytiin jo ennen tontin ostoa, ikään kuin alustavasti vähän kattelemassa, paljonko se hirsitalo voisi maksaa ja onko meillä sellaiseen varaa. Siksi heidän toimitussisältönsä ja tarjouksensa ei täysin vastaa toiveitamme. Mutta nämä tarkentuu, mikäli Honka pääsee toiselle kierrokselle. :) Kontio taas kärsi epäselvästä toimitussisällöstä. Oli hankala hahmottaa mitä kaikkea pakettiin nyt kuuluu ja mitä ei...

Vaan huomennapa on mestaritreffien lisäksi tiedossa makkaranpaistoa tontilla ja paikan esittelyä isännän vanhemmille. Talkoolaiset pitää motivoida (ja lahjoa) heti alkumetreillä. :P Kiva päästä taas pellolle ihmettelemään. Vaikka sitten lumituiskun keskelle! Niin että... Saa nyt sitten nähdä miten niiden makkaroiden käy.

torstai 30. tammikuuta 2014

Virallisuuksia ja talovalmistajia

Edellisen kirjoittelun jälkeen on hoidettu virallisuuksia ja tavattu kahden eri talotehtaan esittelijät. Lisäksi on jutusteltu edellisen projektin el maestron kanssa ja koitettu metsästää LVI-suunnittelijaa ja uutta mestaria. Puhelin on kuumana taas tämänkin päivän aikana...

Lämmitysmuoto tuntuu olevan se suurin kysymysmerkki tässä meidän projektissa. Tavoitteenamme on rakentaa yksikerroksinen noin 160 neliöinen tönö. Haluaisimme tehdä tönöön puurakenteisen rossipohjan ja lautalattian. Lattialämmitystä koitamme välttää viimeiseen asti asuintiloissa, kosteisiin tiloihin sen toki teemme. Vaan kuinka sitten saada (paperilla) tarpeeksi energiaystävällinen ratkaisu, jotta valvovat viranomaiset eivät revi pelihousujaan? Alun perin kun pohdimme, että sähkölämmitys + varaava takka + ilmalämpöpumppu riittäisivät. Vaan kovasti ovat pari tahoa epäilleet, että hankalaa voipi olla. Maalämpö pistettiin edelliseen tönöön ja onhan se ihanan helppo ja käyttökustannukset matalat. Vaan maalämpö taas ei ole parhaimmillaan pattereiden kanssa. Vesi-ilmapumppu? Hmm... Ei mitään tietoa. Varaus aurinkopaneeleillekin haluttaisiin. Onkohan varaava sähkölämmitys jotenkin energiamaailmassa parempi vaihtoehto kuin suora? Siinähän on kuitenkin se mahdollisuus, että voisi vaihtaa toiseen lämmönlähteeseen mikäli tekniikka sen vielä paremmin tulevaisuudessa sallisi... Mene ja tiedä.

LVI-suunnittelija hoi! Tarvetta olis ammattitaidolle... :)

Olemme nyt jutustelleet taloprojektista Hongan, Kontion ja Finnlamellin kanssa. Ajatuksenamme on poimia noin 4-5 suurempaa talovalmistajaa ja muutama pienempi valmistaja. Tehdään ensin tietyllä toimitusisällöllä tarjousvertailu, jutustellaan ja haastatellaan. Haistellaan fiiliksiä siis. Sen jälkeen sitten valitaan ehkä noin 3 ehdokasta, joiden kanssa viilataan ja fiksataan tarjousta ja toimitussisältöä mieleiseksi.

Tässä on pikkuhiljaa herännyt epäilys, että karsitaan toimitussisältö loppujen lopuksi aika suppeaksi. Emme halua rakentaa hopulla ja edellisestä projektista opimme, että kaksi-kolme toimituserää on ihan liian vähän. Työ kun oheistoimista (työt, lapset, harrastukset) johtuen etenee hitaasti ja tavara seisoo raksalla. Jos taas ottaa useamman toimituserän, niin rahtikulut alkavat nousta taivaisiin, varsinkin noilla Pohjois-Suomen putiikeilla. Ehkäpä siis yksi järkevä toimitus ja sen jälkeen sahoilta ja rakennusliikkeistä tarjouksien metsästäminen voisi olla meidän kombo. Mutta saa nyt nähdä... Nämä on ihan mietintämyssyssä vielä.

Sekin on tullut selväksi, että pystytystyö tehdään itse. Emme vain pysty käsittämään noita hirsitönöjen pystytyskustannuksia! Aikaa hommaan kuluu puolet vähemmän kuin edellisen projektin puutalon kohdalla, mutta hinta on tuplat. Ehkä jos metsästäisi pystytysporukan suoraan, niin voisi saada edullisemmin... Mutta eiköhän me tuosta selvitä omillakin talkoovoimilla. Ei tässä ihan peukku keskellä kämmentä olla. :) Pystytysrahoillahan ostaisi jo sen maalämmön... Jos siis vain toimisi muuten. :D

Meillä on jo hahmotelma talon pohjapiirustuksesta, mutta enpäs sitä kyllä kiusallanikaan esittele ennen kuin olemme pidemmällä kokonaissuunnittelussa ja projektissa.

Aikataulusta voisin valottaa sen verran, että tässä kevään mittaan koitetaan saada suunnitelmat valmiiksi ja rakennuslupa hakuun. Kesällä ja syksyllä olisi tarkoitus tehdä pihaa, talon pohjat ja perustukset, kaivo, jätevesijärjestelmä, autokatos + varastot ja ehkä myös puuliiteriä ja muuta pientä sälää. Talotehtaan toimitus ajoittuisi sitten kevättalveen/kevääseen, josta alkaisi itse talon rakennushommat. Alustava tavoite uuteen kotiin muutamiselle on siis tällä kertaa melkein realistisesti isketty vuoden 2015 jouluun. :) Näitä niiiiiiin ei pitäisi ikinä mihinkään kirjoittaa... Heti lähtee menemään mettään. Mutta otanpa nyt riskin.

Kustannuslaskelma on vielä hieman vaiheessa. Raakileversio on tehtynä, mutta se tulee vielä päivittymään jonnin verran. Kokonaisuudessaan kuitenkin näyttäisi, että kokolailla sama summa saadaan itse taloon menemään kuin edellisessäkin projektissa. Kokonaisuutena menee enempi, sillä tontti oli kuitenkin 2,5 kertaa kalliimpi kuin edellinen. Luon vanhaan tapaan omat välilehtensä suunnitelmille ja kustannuksille kunhan ne alkavat olla esittelykelpoisessa kuosissa.


perjantai 17. tammikuuta 2014

Tonttikuvia

Ottaen huomioon, että ollaan vasta alkutaipaleella tämän projektin kanssa, niin yllättävän paljon sitä taas ehtii tapahtua yhdenkin päivän aikana. Saimme tänään vahvistuksen, että el maestro ei lähde tähän projektiin mukaan. Hän on ehtinyt hilpaista toiselle paikkakunnalle, joten eipä ole mieltä maestroida projektia, jonne ei malta kovin usein reissata. Mutta hänellä oli kyllä suositeltava mestari, johon olemmekin sitten lähiaikoina yhteydessä! Ja koska el maestromme on mahtava, hän tulee yhden illan turinatuokiolle keskustelemaan projektistamme ja jakamaan viisaita neuvojaan. Pitänee keksiä hyvää tarjottavaa... Sen verran kiitollisia me kyllä hänen ammattitaidostaan olemme. Toivottavasti käy hyvä tuuri myös seuraavan mestarin kanssa!

Saimme tänään myös vuokrakämpän! Jeee! Yksi murhe vähemmän. Ja asunto on heti vapaa, joten helmikuun alusta päästään jo raijaamaan tavaroitamme sinne. Hyvällä tuurilla tönön ostajatkin pääsevät jo etuajassa Mäntsälään... Mutta vaikka sen tänne nyt kirjoitinkin, niin se ei tietty ole varmaa (jos sattuvat tätä lukemaan). :D

Vaan kävinpä minä myös tänään tontilla. Ja tällä erää oli muistikortti kamerassa. Tervetuloa meidän peltomaisemiimme...

Tässä on meidän oma pelto. Ja tämä on myös se aiheuttaja arviolle haastavasta perustusmaasta. Pelto on kokolailla alavaa maata keskeltä, jonka kautta pitäisi pihatie vetää ja autokatosta ym. puuhata. Mutta eiköhän näistä selvitä. Mutta ei meillä ole vain peltoa... Myös tuo oikealla oleva metsä kuuluu plänttiin.

Mutta koska metsä on rakennuspaikan eteläpuolella, ei talvinen iltapäivän aurinko oikein rakennuspaikalle yllä. Kesällä onkin sitten eri ääni kellossa. Jännä nähdä tässä kevään mittaan, milloin alkaa aurinko olemaan tarpeeksi korkealla!

Rakennuspaikka on tässä. Poikkeusluvassa talon paikka on jo merkitty, mutta saa nyt sitten nähdä miten tarkalleen se siihen lopulta asettuu. Metsäsaareke tietenkin säilytetään... Sen ympäristöön voi rakentaa vaikka grillipaikan ja terassin.

Hrrr... Viluista. Mutta ah niin kaunista.

Nalle Puh ja Nasu ovat tainneet olla tutkimassa ympäristöä. Myös pupujusseja ja muita eläimiä on jälkien perusteella aikastalailla enemmän kuin täällä cityssä.

Tällainen maisema meitä odottaa olohuoneesta ja ruokailutilasta... Hyvällä tuurilla myös lieden äärestä. Sitä on vielä vaikea arvioida miten kulmat asettuvat.

Tuo saareke on kaunis. Pieni, mutta söpö. 

Ja tosiaan, tässä sitä metsääkin sitten. Isäntä haaveilee, josko tänne saisi rakentaa maasaunan. Kokeillaan!

Ja jos pellolla on elämää, niin on sitä metsässäkin yhden paritalon verran.


Peltopläntti yläilmoista. Kuulemmati pulkkamäen päältä. On kyllä aika jyrkkä pulkkamäki, vaikkei sitä tästä kuvasta oikein erotakaan... Suattaisi heikkopäisempää huimata.

 Taustalla lähikylä ja tien puoli pellosta.

Sähkölinjan vierestä on raivattu runsaasti puita. Taidetaan lämmittää tulevaa tönöä ensimmäiset vuodet näillä. Ne ei tosiaan ole kaikki tässä... Ei todellakaan.

torstai 16. tammikuuta 2014

Blogeja!

Niinpäniin... Edellisestä raksaamisesta on kulunut sen verran aikaa, että kaikki silloin aktiivisena olleet muut raksablogit ovat kokolailla hiljenneet. Talot ovat valmistuneet ja kodit täyttyneet muusta puuhasta kuin raksaamisesta. :) Se on hyvä. Mutta huono puoli on se, että nyt nuita raksablogeja pitäisi taas lähteä etsimään, sillä niitä on ihana lukea samalla kun raksaa itse ja kirjoittelee omia kuulumisiaan! Jos tiedät hyvän raksablogin, niin jätä kommentti! Mikäli tiedät kivan hirsitaloblogin, vielä varmemmin jätä kommentti ja linkki. :)

Toki etsin niitä itsekin, mutta joku voi mennä ohi silmien. Nyt saa siis mainostaa omaa blogiaan! Lähiviikkoina päivittelen blogin ulkoasua ja samalla sitten listailen blogilistaa johonkin kohtaan.

Kauppakirjat allekirjoitettu

No nyt se on sitten meidän pläntti! Jeee! Alkuviikosta viedään lainhuuto- ja kiinnityshakemukset maanmittaustoimistoon. Käytiin tänään tontilla katselemassa miltä paikka näyttää pienen lumikerroksen ja kirkkaan taivaan alla. Kivalta! Oli minulla kamerakin mukana ja räpsin lukuisia kuvia. Vaan kun kotio pääsin, niin huomasin, ettei siinä hiivatissa ollutkaan muistikorttia... Huoh. Taidanpa poiketa huomenna reissuillani taas tontilla, josko tällä kertaa saisi kuvia talteenkin ja tänne näytille.

Lähestyimme varovasti myös edellisen projektimme rakennusmestaria, mutta saas nähdä... Kovasti hän viimeksi vannoi, ettei enää uusia projekteja ottaisi (Me oltiin niin työläitä!). Alkusyksystä vähän varovasti jo utelimme, eikä se enää ollut ehdoton ei. Pitää pistää tuo isäntä soittamaan lupsakka puhelu. :D Maanmainio mestari... Toivottavasti lähtee projektiin mukaan!

Meidän sydän on tosiaan lämmennyt viimeisten vuosien aikana hirrelle. Sekä vanhoille että uusille. Ja tässä tilanteessa nyt siis uutta hirsitaloa lähdemme pykäämään. Talousrajoitteiden takia emme voi toteuttaa ihan sitä mitä haluaisimme, mutta aika lähelle kuitenkin. Yksipuisesta veistohirrestä saamme vain haaveilla... Lamellilla mennään, mutta eiköhän tuo meille kelpaa. Parempi se silti on kuin muovipussi, jonka sisällä tällä erää vielä elelemme. Tiedän tiedän... Ei niissä ole mitään vikaa. Mutta se periaate... :D Nämä ovat tällaisia vakaumushommia.

Tässä on jo jonkun aikaa pyöritelty erilaisia pohjasuunnitelmia. On mietitty huoneiden lukumäärää ja mitä oikeasti tarvitaan ja mitä ei. Lopulta Hongan mallistosta löytyi talo, joka mielestämme istuu kuin nakutettu uudelle tontille, ja on lisäksi aivan ihana. Toki siihen tulee pieniä muutoksia, mutta eihän se nyt olisikaan meidän koti, jos se olisi suoraan esitteestä napattu. Ensimmäinen tarjouskin talosta ollaan saatu ja yllätytty positiivisesti. Ensi viikolla tapaamme kahden muun putiikin edustajaa ja sitä seuraavalla taas ainakin yhden. Katsotaan mitä kaikkea saadaan kaivettua asioista esille ja minkälaisia hintoja putiikit pyörittävät.

Mutta nyt suurin juttu on kuitenkin vuokrakämppä. Se pitäisi löytää ja mieluusti pian! Vasta kahta olemme käyneet katsomassa, molemmat aivan järkyttäviä pommeja. Huomenna olisi tarjolla siisti ja kohtalaisen uusi kämppä kohtalaisessa paikassa, mutta oletettavasti hakijoita on vaikka muille jakaa. Ei auta kuin koittaa esiintyä edukseen. :)

tiistai 14. tammikuuta 2014

Odottelua

Voi että kun tekisi mieli jo raapustaa ja turinoida postaustolkulla. :D Vaan ei nyt oikein mitenkään malta, ennen kuin kaupat on tehty. Ylihuomenna se tapahtuu. Kaupat tontista, jonka jälkeen perjantaina heti lainhuuto menemään ja lohkomistoimitusta odottelemaan. Kaikki on tässä kauppoja odotellessa mennyt hyvin...

Meille tosiaan tuossa Männikössä asumisen aikana selkiytyi kokolailla, että uusi koti halutaan. Jostain, missä emme voi tarkkailla naapurien ruokapöytään ja päin vastoin. Olen viimeiset neljä vuotta lukenut kaikki talojen myynti-ilmoitukset, selannut tontit ja yhdessä ollaan isännän kanssa kiinnostavimpia käyty katselemassa ja ihmettelemässä. Kesällä oltiin jo lähellä, mutta pankki torppasi siinä vaiheessa haavemme, sillä vanha koti oli vielä myymättä. Tuolloin havittelimme 30-luvulla rakennettua hirsitaloa, joka oli aikoinaan palvellut kouluna. Ihana rakennus, jossa oli perustukset, runko ja katto kuosissa. Kaikki paikat kuivana ja sitä rataa. Hirveästi hommaahan siinä olisi ollut, mutta oi ja voi... Olisi se ollut hieno. Vaan kun rahaa ei ollut, niin jollain toisella oli. Pettymyshän se oli, mutta ei muuta kuin uusia haasteita kohti.

Tontteja myös tosiaan kiersimme kymmeniä, ja ilmoituksia katsoin varmaan satoja. Missään ei tuntunut olevan niin mitään mielenkiintoista. Avohakkuuta, peltoa, vetistä jokiuomaa tai sitten vain huono sijainti tai liian korkea hinta.

Mutta kun yksi asia loksahtaa paikoilleen, muutkin alkavat jotenkin setviintyä. Kävimme yhtä melko kallista tonttia oikein välittäjän kanssa katsomassa. Ihastuimme maisemaan, kiersimme rajat, kiipesimme kalliolle. Iso tontti, mahtavat näkymät, hieman epäilyttävät perustamisolosuhteet ja korkea hinta. Paljon hyvää, mutta hieman kysymysmerkkejä. Lähdimme tontilta ihastuneina ja 5 minuutin päästä oman talomme välittäjä soitti, että talolle olisi varteenotettava ostajaehdokas. Sitten asiat etenivätkin vauhdilla.

Ensin harmittelimme tontin hintaa ja mietimme, että emme sitä mitenkään voi saada. Vaan talomallien selaus, ideoiden haravointi ja vanhan kustannuslaskelman päivitys antoivatkin toivoa. Ei muuta kuin pankkiin kysymään loput ja homma oli selvä! Meillä olisi siihen varaa! Vielä kun hintaneuvottelut menivät putkeen ja saimme tontin varsin kelvolliseen hintaan, oli ilo ylimmillään...

Tästä se lähtee... Talomme rakentuu mäelle, pienelle niittyaukeamalle vielä pienemmän metsäsaarekkeen viereen. Näkymät jokilaaksoon ja peltomaisemaan, sekä oma metsä talon pohjoispuolella.

Kuten todettua. Kuvia luvassa kauppojen jälkeen, eli loppuviikosta.

Ja meillehän tulee siis hirsitalo. :)

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Uuden alku

Täällä sitä taas ollaan. Raksahommissa. Huisia.

Lyhyt tilannekatsaus siis. Aiemmin kirjoiteltiin blogia otsikolla Koti Mäntsälään. Tuolloin kyseessä oli ensimmäinen omakotitaloprojektimme, joka kumuloitui menneen vuoden lopulla uusien omistajien löytymiseen ja tänään kauppakirjojen allekirjoittamiseen. Tästäpä alkaakin siis uusi vaihe! Asumme vielä Mäntsälässä, mutta vuokra-asunnon (tai tuttavallisemmin motivaatiokämpän) metsästys on kovassa käynnissä. Saimme tänään tietää, että tarjouksemme ihanaisesta maalaistontista on hyväksytty, joten uudet tuulet puhaltavat varsin konkreettisesti.

Tarinaa riittänee jälleen pitkäksi toviksi. Aikeista ja metkuista lisää tuonnenpana. Ja kunhan tontista kauppakirjat allekirjoitetaan, taidamme tehdä maapläntille visiitin kameran kera ja aloittaa myös kuvallisen tarjonnan.

Mutta nyt on skumppalasin aika! Seuraavaksi rakennetaan meidän "loppuelämämme" kotia...