maanantai 21. heinäkuuta 2014

Retkeilyä ja mansikoita

Isäntä oli järjestänyt oikein mainion viikonloppuretken synttäriyllätyksekseni. Viikonloppu täyttyi historiallisista jutuista, leppoisasta menosta ja ideoiden keruusta.

Ensimmäinen etappi oli melontaretki Liesjärvelle, jonka myötä visiteerasimme pikaisesti myös Korteniemen perinnetilalla, jossa oli lankojen värjäys käynnissä. Vierailu 1800-luvun maatalossa aiheutti yleisen naatiskelun lisäksi innokkaissa raksaajissa tulisijan tarkkailua, lattioiden ihmettelyä, aitarakenteiden pohdintaa ym. Mahrotonta... Ei vaan osaa ottaa rennosti! No syötiin me sitten kiltisti vain soppaa ja juotiin kahviakin. Joskin silloinkin kukon kieuntaa kuunnellessa piti miettiä tulevia kanoja... Huoh. No mutta. Melominen oli mahtavaa, sää aivan upea, järvi täynnä lumpeita ja vesi lämmintä uintitauolle.

Yövyimme Portaan nahkurin verstaan majatalossa. Puusauna, vanhat ikkunat, hennot verhot, puuhella, lautalattia, pihapiiri ja museo olivat jälleen omiaan herättelemään ajatuksia tulevasta talosta. Itse majoitus- ja visiittikohteena pitää ehdottomasti kehua Nahkurin verstasta! Aivan loistava paikka! Majoituspalvelu pelasi hienosti, aamiainen oli hyvä ja puusauna tunnelmallinen. Lisäksi museo oli upea! Emäntä kierrätti meitä tutustumassa nahkatöiden eri vaiheisiin ja oli hienoa huomata, että löytyy myös museoita, joissa vanhat jutut oikeasti toimivat! Ja ilmeisesti tulevaisuudessa toimiva vempeleitä on vielä enemmän. Suosittelemme!

Kun sunnuntaina olimme vielä pyörähtäneet Metsänkylän navetassa ja Iittalassa, päätimme kääntää skootterin nokan kohti kotia. Vaan matkalla muistin ne tontilla majailevat ahomansikat, jotka viimeksi unohdin syödä! Mikäs sen parempi tapa lopettaa kesäinen retkiviikonloppu, kuin käydä tekemässä pitkän huiskea mansikkaheinä omalla tontilla. :) Kyllä tästä kelpaa lähteä uuteen viikkoon.

Ainiin... Vuohien tulevaisuus meidän tontilla taitaa olla uhattuna. Isäntä iski Metsänkylän navetassa silmänsä alpakoihin. Uhkasi jopa käyttää veto-oikeutta periaatteella "sinä saat kanat, minä alpakat"...

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Maestro meeting

Eilinen mestarin tapaaminen tontilla meni oikein hyvin. Sain ainakin itse lisää itsevarmuutta suunnitelmiemme ja ajatustemme toteuttamiskelpoisuudesta. Juteltiin perustuksista, talon korkeudesta, pintavesien johtamisesta, rakennesuunnitelmista, jätevesien käsittelystä, tien rakentamisesta ja vaikka mistä. Kaikenkaikkiaan oikein antoisa visiitti.

Tontilla oli myös kerrankin kuivaa!! On ollut niin aurinkoista... Pärjäsi ilman saappaita oikein mainiosti, mutta voi himppu kun unohdin käydä mussuttamassa mansikoita! Metsäsaarekkeen reunalla kun kasvaa aivan valtaisasti metsämansikoita.

Mutta koska saimme lisävahvistusta aatoksillemme, uskallan nyt hieman valottaa myös suunnitelmia teille.


Alustava asemapiirroksen hahmotelma näyttääå jotakuinkin tältä. Piirroksesta uupuu vain eläinsuojan paikka, joka tulee tuohon pienen puuvajan viereen lähelle metsän reunaa täydentäen samalla pihapiiriä. Etäisyys naapurin oleskelupihasta kun pitää saada siihen 50 metrin minimiin. Pihatie on sen verran pitkä, että sen varsi hyödynnetään maalämmön keruuputkiston asennusalueena, samoin kuin muukin nurmikkoalue talousrakennuksen länsipuolella. Nurtsit ovat siis noita vaalean vihreitä. muut alueet saavat jäädä luonnonmukaiseen tilaansa. Niitä sitten niitetään ja toivottavasti laidunnetaan kesäisin ja syksyisin järjestyksen säilyttämiseksi. Siksi siis ne vuohet... :)

Mestari myös vinkkasi, että toisinaan rakennusvalvonnasta saa luvan tien tekemiselle, vaikkei rakennuslupaa olisi vielä myönnetty. Siispä otan tänään yhteyttä sinne ja katson, olisiko tien aloittelu jo mahdollista. Lisäksi tiekunnan kanssa pitäisi pohtia tuon isomman tien ojitusta. Tällä hetkellä mäeltä valvuat vedet tulevat suoraan tuohon meidän tien alun kohtaan ja siitä pellolle. Nyt ne pitäisi sitten jatkossa saada ohjattua alas kohti jokea. 

Mikäli vain saamme kaikki lupahakemuksen osaset kasaan, voisi olla toivoa vielä syksyllä päästä perustuksia tekemään. Kuulemmati lupaprosessit eivät aivan mahdottomiksi ole viime aikoina venyneet. Saas nyt sitten nährä... Huomenna mennään myös pankkiin jutustelemaan lisää rahoitusasioista tarkentuneen budjetin myötä. Kiva kun jotain tapahtuu... :)

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Tiistaimökö

Aiemmin mainittu tiilisavotta peruuntui tiilien lähemmän tarkastelun myötä, mutta uutta matoa on jo koukussa... :)

Sen sijaan nyt kiukututtaa talofirma. Myyjä, jonka kanssa olemme tarjouksen ja toimitussisällön rustanneet kasaan, ei ole enää firman palveluksessa. Ei siinä mitään, mutta tästä ei ole meille tullut mitään tietoa. Yritin tavoitella myyjää aiemmin, sähköpostit häviävät tyhjyyteen (osoite siis toiminnassa) ja puhelimeen ei vastata. Ajattelin, että myyjä on lomilla, ja jatkoin odottelua. Kun kotisivuilta ei enää löytynyt kyseisen henkilön yhteystietoja, laskin nopean päässälaskun ja otin yhteyttä toiseen myyjään. Vaan ei hänkään mitään vastannut... Vihdoinkin sain yhden tehtaan kaverin langan päähän, joka pahoitteli tapahtunutta, mutta syytti tehtävistään poistunutta entistä työntekijää tilanteesta. Oli pakko antaa pieni suora palaute ja vain patistaa pistämään soittopyyntö jollekin aktiiviselle myyjälle pikapikaa eteenpäin.

Ei sinällään mikään iso asia, mutta mielipahan aiheuttava ja harmillinen tilanne. Kuukausi mennyt hukkaan mokoman säädön takia. Toivottavasti jatkossa hommat pelaa, jottei rupea suuremmalti kaduttamaan firman valinta...

Mutta ei mitään pahaa, ettei jotain hyvääkin. Tontilla on nyt maaperätutkimus tehty. Ei suuria yllätyksiä siinä. Tiedettiin, että pehmeää maata on, mutta ei se nyt vallan mahdoton ole. Paaluja varmasti maahan tullaan survomaan, mutta alustavat arviot kustannuksista eivät budjettia mitenkään kovasti kallistaneet.

Tänään treffaillaan mestari tontilla ja ollaankin sitten taas toivottavasti vähän viisaampia jatkosta. Nyt vain odottelen talofirman yhteydenottoa. Jälleen kerran. Auta armias jos pitää odotella parikin päivää, niin täällä alkaa olemaan aika kiukkuinen täti langan toisessa päässä.

Toim. huom. "Kiukkuinen täti kyllä osaa ihan asiallisesti jutustella, ei meuhkaa... :) Tämä huomio siltä varuilta, ettei myyjä uskalla lainkaan soitella luettuaan tämän tekstin... :P"

Muoks klo 12:30

Ilmeisesti palaute ei siinä mielessä mennyt perille, että edelleen putiikin mielestä entinen työntekijä oli tilanteesta vastuussa. Hän kuitenkin hoiti homman mallikkaasti kotio, joten homma ok. Kyseisestä myyjästä ei ollut alunperinkään mitään huonoa sanottavaa. Nyt toivotaan, että muukin putiikki sitten jatkossa pelaa jämptisti. :)

Nyt luonnoksia ja lupakuvia odottelemaan!

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Niittohommia

Olipas ihanaa päästä tekemään jotain oikeeta. :D Käytiin isännän kanssa niittämässä kulkuväylää tontille ja samalla metsästettiin alkukeväästä tehdyt kivikasat talon ja autokatoksen nurkilta. Ei ollut ihan helppo homma miehen mittaisessa heinikossa, mutta sieltä ne vain lopulta löytyivät viikatteen ja mittatarkkojen askelten avulla. Vielä jäi niitettävää, mutta nyt on ainakin ehkä jotakuinkin selkeästi näkyvillä mistä kohdasta on maaperätutkijan suotavaa tontille vempeleellään ängetä.

Siinä olla möllöttää yksi nurkka.

Ja siellä toinen...

Viikatenaisen selfie?

Viikonloppuna onkin edessä tiilisavotta. Käydään purkutyömaalta keräilemässä vanhoja tiiliä talteen niin paljon kuin vain pystytään. Käytiin eilen tekemässä esikatselmus purkupaikalle ja tuleepahan kuulkaa hikinen lauantai. Voi myös olla, että lukumääräisesti tiiliä ei nyt sitten saada tuolta paikalta ihan niin paljon kuin etukäteen toivottiin, mutta rikkinäisetkin kelpaavat. Niitä sitten sahaillaan lyhyemmiksi tarpeen mukaan. Vanhoista punaisista savitiilistä on tarkoitus muurailla keittiö-olohuone yhdistelmään yksi seinän pätkä, jota vasten sitten olisi tarkoitus tulla valkoiseksi rapattu tulisija.

Vielä voisi myös tontille mennä lisää niittämään. Myöskin puusavottaa olisi... Sähkölinjan alta sahattuja rungon pätkiä on metsä väärällään ja ne olisi hyvä keräillä yhteen pinoon jonnekin vähän lähemmäs rakennuspaikkaa. Toivottavasti nyt sitten alkavat luvatut hyvät kelit, niin malttaa iltaisin lähteä hyötyliikkumaan tontille jumppien sijaan. :D


tiistai 1. heinäkuuta 2014

Pohdintoja

Näin sitä ihminen viisastuu päivä päivältä. Nyt tiedän, että eläinsuojan kanoille ja parille vuohelle saa rakentaa. Sen tulee sijaita vähintään 50 metrin päässä naapurin asuintalosta tai oleskelupihasta, siihen tarvitaan naapurin suostumus, lannan käsittelystä tulee tehdä selvitys ja kunnan maatalouspuolelle ilmoitus. Rakennusluvan osalta toimitaan samoin kuin muidenkin talousrakennusten kohdalla. Selvä pyy.

Tiedän myös, että pohjavesialueella sijaitsevalla tontillamme on mustat jätevedet tuupattava umpisäiliöön ja harmaat vedet joko umpisäiliöön, maasuodattamoon tai muuhun vastaavaan puhdistamoon. No tämäkös sitten aiheuttaakin pohdintoja ja harmaita hiuksia! Pikaisten laskutoimitusten mukaan kolmihenkinen perhe tuottaa jätevettä vuodessa noin 100 kuutiota. Tässä arviossa on oletettu seuraavat seikat:

- 5 minuutin suihku päivittäin per nassu
- yksi koneellinen tiskiä ja pyykkiä per päivä
- vettä säästävä wc-pönttö

Jos jollain lukijoista sattuu olemaan kokemusta erilaisista toteutuksista ja mielipiteistä näihin jätevesiasioihin liittyen, niin kaikkia kommentteja otetaan vastaan. Toki pääasiallinen pohdintokaveri on LVI-suunnittelijamme, mutta käyttökokemuksiakin olisi kiva kuulla. Maasuodattamosta olen lukenut enemmän negatiivisia kuin positiivisia kommentteja, joten se ainakin lähtökohtaisesti arvelluttaa. Puhdistamon käyttämä sähkö ja kemikaalit vs. investointikulut ja huollon tarvei eivät nekään oikein houkuta... Ollaankin siis jopa pohdittu erilaisia tapoja yksinkertaisesti vain säästää vettä, jotta umpisäiliön tyhjennyskerrat saisi mahdollisimman alas ja järjestelmän kokonaisuudessaan järkeväksi. Mutta onnistuuko se? Onko vaihtoehtoja tarpeeksi?

Hmmm...

Tällä viikolla käydään niittohommissa ja iskemässä niitä selkeämpiä tolppia talon ja piharakennuksen nurkkiin. Ehkäpä saan siis jopa pienimuotoista kuvamateriaali aikaiseksi pitkästä aikaa. En malta odottaa, että saan jotain kuvia talosta, jotta saisi vähän blogin yleisilmettä muutettua. Vaan taitavat olla Vehasen väet lomilla kun ei ole kuvista vielä mitään kuulunut. Noh, eipä ne olekaan se aikataulun jarruttaja tässä. Jarrut ovat ihan muualla.