Retkeilyä ja mansikoita

Isäntä oli järjestänyt oikein mainion viikonloppuretken synttäriyllätyksekseni. Viikonloppu täyttyi historiallisista jutuista, leppoisasta menosta ja ideoiden keruusta.

Ensimmäinen etappi oli melontaretki Liesjärvelle, jonka myötä visiteerasimme pikaisesti myös Korteniemen perinnetilalla, jossa oli lankojen värjäys käynnissä. Vierailu 1800-luvun maatalossa aiheutti yleisen naatiskelun lisäksi innokkaissa raksaajissa tulisijan tarkkailua, lattioiden ihmettelyä, aitarakenteiden pohdintaa ym. Mahrotonta... Ei vaan osaa ottaa rennosti! No syötiin me sitten kiltisti vain soppaa ja juotiin kahviakin. Joskin silloinkin kukon kieuntaa kuunnellessa piti miettiä tulevia kanoja... Huoh. No mutta. Melominen oli mahtavaa, sää aivan upea, järvi täynnä lumpeita ja vesi lämmintä uintitauolle.

Yövyimme Portaan nahkurin verstaan majatalossa. Puusauna, vanhat ikkunat, hennot verhot, puuhella, lautalattia, pihapiiri ja museo olivat jälleen omiaan herättelemään ajatuksia tulevasta talosta. Itse majoitus- ja visiittikohteena pitää ehdottomasti kehua Nahkurin verstasta! Aivan loistava paikka! Majoituspalvelu pelasi hienosti, aamiainen oli hyvä ja puusauna tunnelmallinen. Lisäksi museo oli upea! Emäntä kierrätti meitä tutustumassa nahkatöiden eri vaiheisiin ja oli hienoa huomata, että löytyy myös museoita, joissa vanhat jutut oikeasti toimivat! Ja ilmeisesti tulevaisuudessa toimiva vempeleitä on vielä enemmän. Suosittelemme!

Kun sunnuntaina olimme vielä pyörähtäneet Metsänkylän navetassa ja Iittalassa, päätimme kääntää skootterin nokan kohti kotia. Vaan matkalla muistin ne tontilla majailevat ahomansikat, jotka viimeksi unohdin syödä! Mikäs sen parempi tapa lopettaa kesäinen retkiviikonloppu, kuin käydä tekemässä pitkän huiskea mansikkaheinä omalla tontilla. :) Kyllä tästä kelpaa lähteä uuteen viikkoon.

Ainiin... Vuohien tulevaisuus meidän tontilla taitaa olla uhattuna. Isäntä iski Metsänkylän navetassa silmänsä alpakoihin. Uhkasi jopa käyttää veto-oikeutta periaatteella "sinä saat kanat, minä alpakat"...