Noniin, sitten muutama sananen maaperästä tontillamme. Lähtökohtahan oli se, että noteerasimme jo tonttia talvella ensimmäisiä kertoja katsellessamme jäälammikon keskellä peltoa. Pelto siis viettää keskelle päin, joten joka suunnasta vesi valuu suoraan meidän autokatos + varasto -rakennuksen päätyyn. Lisäksi vanha pellon pohja antoi luvan epäillä hieman haastavia perustusolosuhteita. Oikeasti, minä jo olin ihan varma, että se on melkein suo! Noh...
Loppukesästä sitten kävi porauskomppania tutkimassa mistä se meidän tontti on oikein tehty. Porausmies puhelimessa totesi, että "pehmeää, pehmeää... voisko talon paikkaa muutta?". Odotettiin kauhulla raporttia koko pitkä päivä. Mutta ah, raportti ei ollut alkuunkaan niin paha kuin mitä pelättiin. Paalutusta toki tarvitaan, mutta ei edes koko sokkelin matkalle. Eikä paalujen pituuskaan päätä huimaa. Pahimmillaan noin 8 metriä. Ja tosiaan toisessa päässä taloa onkin pohjalla kallio, jonka päälle voi perustaa suoraan.
Piharakennusten kohdalla ei näillä näkymin paaluja edes tarvita, vaan selvitään kohtalaisilla maansiirroilla. Ne kun on tarkoitus muutenkin perustaa maanvaraisesti, toisin kuin itse talo, joka tulee tuulettuvalla alapohjalla.
Pinta- ja jätevesien ohjaukset sen sijaan tulevat tuottamaan hieman harmaita hiuksia, mutta niitä on turha lähteä tässä kohtaa sen enempää pohtimaan. Ainoa mikä pitäisi rakennuslupahakemuksia varten tietää, on tuo jätevesien käsittely. Avo-ojaan pitäisi suodatetut harmaat vedet johtaa, mutta avo-oja on ylempänä kuin talo. Tarvinnee pumpun, ellei keksitä jotain muuta valtaisan hienoa. Kahtellaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti