perjantai 31. tammikuuta 2014

Voihan maisteri!

Noniin, nyt meillä näyttäisi sitten olevan mestari. Hirsitalojen kanssa aiemmin enempikin puuhannu kaveri, joka asuu alle kahden kilometrin päässä tontista! Huomenna treffataan tontilla ja jutustellaan. Isäntä on jo mestariuden sopinut, mutta itse en ole vielä vastaavan kanssa jutellut, joten odotan innolla tapaamista. Vaikuttaa ainakin erittäin positiiviselta...

Tein tänään myös uuden kotimme ensimmäisen investoinnin (jos tonttia ei lasketa)! Ostin imurin! :D Tässä välillä kun vuokralla majaillaan, tuli sellaiselle tarve. Muuttohan meillä alkaa jo ensi viikolla, joskin kestääkin sitten helmikuun loppuun. Meillä on täällä Männikössä ollut keskuspölynimuri, mutta voi jee kun minä vihaan sitä! Se on niin hurjan epäkäytännöllinen... Samperin anakonda. Tuo letku on aina tiellä, oli miten oli. Ja sen rullaaminen kaappiin on niin turhauttavaa, että sinne se sitten päätyykin vain jos on vieraita tulossa. Muuten se olla röhjöttää tuossa eteisen lattialla koko ajan. Yyyyyy... Onnekseni myöskin isäntä on hieman turhautunut mokomaan kapistukseen, vaikka sitä alkujaan kovasti innolla odotteli. Siispä meillä jatkossa imuroidaan ihan perinteisesti pölypussiin ja kiskotaan imuria perässä. Joskin hankittu imuri on pieni, kevyt, hiljainen, osittain pehmustettu ja valtaisan pitkän johdon omaava. Eli kätevä. *tyytyväistä myhäilyä* Testasinkin sen tänään kun kävin vuokrakämpän imuroimassa. Vielä pitäisi kaikki pinnat pyyhkiä ja ikkunat pestä sisäpuolelta, jotta tohtii omat roippeensa sinne sulloa ja vielä kahtella ikkunoista uloskin. Motivaatiokämppä! Here we come!

Yhden uuden talotehtaan myyjäkin tavattiin taas eilen. Siitä jutustelusta ei kyllä jäänyt mitään konkreettista mieleen. Kaveri jutusteli kyllä mukavia, mutta ei meidän projektia juuri puitu. Kovin oli myyjä mielissään meidän linjauksista. Joko lipevä myyjä, tai sitten oikeasti hirsimies, kuten antoi ymmärtää... Tiedä sitten.

Saimme myös Kontiolta tarjouksen. Sen lisäksi pöydällä on Hongan mokoma. Taulukko-ohjelmaan minä olen nyt vertailusarakkeet tehnyt ja niitä sitten ihmetellään. Tällä erää Honka taitaa johtaa kisaa, mutta aika alkutaipaleella vielä ollaan. Enkä tarkoita siis johtamista pelkästään rahallisesti. Me koitetaan löytää semmoinen mukava kokonaisuus.

Tähän mennessä Hongalla on ollut plussaa:
- asiallinen myyjä: ei pelkkää myyntipuhetta ja korulauseita, vaan oikeasti tuotteiden ominaisuuksien esittelyä, vertailua jne.
- toimitussisältö:  selkeä, kattava, helposti eriteltävä ja vertailtava
- hinta: edullisempi kuin odotettiin, ja tällä erää ainakin peittoaa kilpakumppaninsa

Kontion plussat:
- projektikohtaisuus: tarjous ja toimitussisältö oli tarkalleen räätälöity meidän projektin mukaan

Hongalla käytiin jo ennen tontin ostoa, ikään kuin alustavasti vähän kattelemassa, paljonko se hirsitalo voisi maksaa ja onko meillä sellaiseen varaa. Siksi heidän toimitussisältönsä ja tarjouksensa ei täysin vastaa toiveitamme. Mutta nämä tarkentuu, mikäli Honka pääsee toiselle kierrokselle. :) Kontio taas kärsi epäselvästä toimitussisällöstä. Oli hankala hahmottaa mitä kaikkea pakettiin nyt kuuluu ja mitä ei...

Vaan huomennapa on mestaritreffien lisäksi tiedossa makkaranpaistoa tontilla ja paikan esittelyä isännän vanhemmille. Talkoolaiset pitää motivoida (ja lahjoa) heti alkumetreillä. :P Kiva päästä taas pellolle ihmettelemään. Vaikka sitten lumituiskun keskelle! Niin että... Saa nyt sitten nähdä miten niiden makkaroiden käy.

torstai 30. tammikuuta 2014

Virallisuuksia ja talovalmistajia

Edellisen kirjoittelun jälkeen on hoidettu virallisuuksia ja tavattu kahden eri talotehtaan esittelijät. Lisäksi on jutusteltu edellisen projektin el maestron kanssa ja koitettu metsästää LVI-suunnittelijaa ja uutta mestaria. Puhelin on kuumana taas tämänkin päivän aikana...

Lämmitysmuoto tuntuu olevan se suurin kysymysmerkki tässä meidän projektissa. Tavoitteenamme on rakentaa yksikerroksinen noin 160 neliöinen tönö. Haluaisimme tehdä tönöön puurakenteisen rossipohjan ja lautalattian. Lattialämmitystä koitamme välttää viimeiseen asti asuintiloissa, kosteisiin tiloihin sen toki teemme. Vaan kuinka sitten saada (paperilla) tarpeeksi energiaystävällinen ratkaisu, jotta valvovat viranomaiset eivät revi pelihousujaan? Alun perin kun pohdimme, että sähkölämmitys + varaava takka + ilmalämpöpumppu riittäisivät. Vaan kovasti ovat pari tahoa epäilleet, että hankalaa voipi olla. Maalämpö pistettiin edelliseen tönöön ja onhan se ihanan helppo ja käyttökustannukset matalat. Vaan maalämpö taas ei ole parhaimmillaan pattereiden kanssa. Vesi-ilmapumppu? Hmm... Ei mitään tietoa. Varaus aurinkopaneeleillekin haluttaisiin. Onkohan varaava sähkölämmitys jotenkin energiamaailmassa parempi vaihtoehto kuin suora? Siinähän on kuitenkin se mahdollisuus, että voisi vaihtaa toiseen lämmönlähteeseen mikäli tekniikka sen vielä paremmin tulevaisuudessa sallisi... Mene ja tiedä.

LVI-suunnittelija hoi! Tarvetta olis ammattitaidolle... :)

Olemme nyt jutustelleet taloprojektista Hongan, Kontion ja Finnlamellin kanssa. Ajatuksenamme on poimia noin 4-5 suurempaa talovalmistajaa ja muutama pienempi valmistaja. Tehdään ensin tietyllä toimitusisällöllä tarjousvertailu, jutustellaan ja haastatellaan. Haistellaan fiiliksiä siis. Sen jälkeen sitten valitaan ehkä noin 3 ehdokasta, joiden kanssa viilataan ja fiksataan tarjousta ja toimitussisältöä mieleiseksi.

Tässä on pikkuhiljaa herännyt epäilys, että karsitaan toimitussisältö loppujen lopuksi aika suppeaksi. Emme halua rakentaa hopulla ja edellisestä projektista opimme, että kaksi-kolme toimituserää on ihan liian vähän. Työ kun oheistoimista (työt, lapset, harrastukset) johtuen etenee hitaasti ja tavara seisoo raksalla. Jos taas ottaa useamman toimituserän, niin rahtikulut alkavat nousta taivaisiin, varsinkin noilla Pohjois-Suomen putiikeilla. Ehkäpä siis yksi järkevä toimitus ja sen jälkeen sahoilta ja rakennusliikkeistä tarjouksien metsästäminen voisi olla meidän kombo. Mutta saa nyt nähdä... Nämä on ihan mietintämyssyssä vielä.

Sekin on tullut selväksi, että pystytystyö tehdään itse. Emme vain pysty käsittämään noita hirsitönöjen pystytyskustannuksia! Aikaa hommaan kuluu puolet vähemmän kuin edellisen projektin puutalon kohdalla, mutta hinta on tuplat. Ehkä jos metsästäisi pystytysporukan suoraan, niin voisi saada edullisemmin... Mutta eiköhän me tuosta selvitä omillakin talkoovoimilla. Ei tässä ihan peukku keskellä kämmentä olla. :) Pystytysrahoillahan ostaisi jo sen maalämmön... Jos siis vain toimisi muuten. :D

Meillä on jo hahmotelma talon pohjapiirustuksesta, mutta enpäs sitä kyllä kiusallanikaan esittele ennen kuin olemme pidemmällä kokonaissuunnittelussa ja projektissa.

Aikataulusta voisin valottaa sen verran, että tässä kevään mittaan koitetaan saada suunnitelmat valmiiksi ja rakennuslupa hakuun. Kesällä ja syksyllä olisi tarkoitus tehdä pihaa, talon pohjat ja perustukset, kaivo, jätevesijärjestelmä, autokatos + varastot ja ehkä myös puuliiteriä ja muuta pientä sälää. Talotehtaan toimitus ajoittuisi sitten kevättalveen/kevääseen, josta alkaisi itse talon rakennushommat. Alustava tavoite uuteen kotiin muutamiselle on siis tällä kertaa melkein realistisesti isketty vuoden 2015 jouluun. :) Näitä niiiiiiin ei pitäisi ikinä mihinkään kirjoittaa... Heti lähtee menemään mettään. Mutta otanpa nyt riskin.

Kustannuslaskelma on vielä hieman vaiheessa. Raakileversio on tehtynä, mutta se tulee vielä päivittymään jonnin verran. Kokonaisuudessaan kuitenkin näyttäisi, että kokolailla sama summa saadaan itse taloon menemään kuin edellisessäkin projektissa. Kokonaisuutena menee enempi, sillä tontti oli kuitenkin 2,5 kertaa kalliimpi kuin edellinen. Luon vanhaan tapaan omat välilehtensä suunnitelmille ja kustannuksille kunhan ne alkavat olla esittelykelpoisessa kuosissa.


perjantai 17. tammikuuta 2014

Tonttikuvia

Ottaen huomioon, että ollaan vasta alkutaipaleella tämän projektin kanssa, niin yllättävän paljon sitä taas ehtii tapahtua yhdenkin päivän aikana. Saimme tänään vahvistuksen, että el maestro ei lähde tähän projektiin mukaan. Hän on ehtinyt hilpaista toiselle paikkakunnalle, joten eipä ole mieltä maestroida projektia, jonne ei malta kovin usein reissata. Mutta hänellä oli kyllä suositeltava mestari, johon olemmekin sitten lähiaikoina yhteydessä! Ja koska el maestromme on mahtava, hän tulee yhden illan turinatuokiolle keskustelemaan projektistamme ja jakamaan viisaita neuvojaan. Pitänee keksiä hyvää tarjottavaa... Sen verran kiitollisia me kyllä hänen ammattitaidostaan olemme. Toivottavasti käy hyvä tuuri myös seuraavan mestarin kanssa!

Saimme tänään myös vuokrakämpän! Jeee! Yksi murhe vähemmän. Ja asunto on heti vapaa, joten helmikuun alusta päästään jo raijaamaan tavaroitamme sinne. Hyvällä tuurilla tönön ostajatkin pääsevät jo etuajassa Mäntsälään... Mutta vaikka sen tänne nyt kirjoitinkin, niin se ei tietty ole varmaa (jos sattuvat tätä lukemaan). :D

Vaan kävinpä minä myös tänään tontilla. Ja tällä erää oli muistikortti kamerassa. Tervetuloa meidän peltomaisemiimme...

Tässä on meidän oma pelto. Ja tämä on myös se aiheuttaja arviolle haastavasta perustusmaasta. Pelto on kokolailla alavaa maata keskeltä, jonka kautta pitäisi pihatie vetää ja autokatosta ym. puuhata. Mutta eiköhän näistä selvitä. Mutta ei meillä ole vain peltoa... Myös tuo oikealla oleva metsä kuuluu plänttiin.

Mutta koska metsä on rakennuspaikan eteläpuolella, ei talvinen iltapäivän aurinko oikein rakennuspaikalle yllä. Kesällä onkin sitten eri ääni kellossa. Jännä nähdä tässä kevään mittaan, milloin alkaa aurinko olemaan tarpeeksi korkealla!

Rakennuspaikka on tässä. Poikkeusluvassa talon paikka on jo merkitty, mutta saa nyt sitten nähdä miten tarkalleen se siihen lopulta asettuu. Metsäsaareke tietenkin säilytetään... Sen ympäristöön voi rakentaa vaikka grillipaikan ja terassin.

Hrrr... Viluista. Mutta ah niin kaunista.

Nalle Puh ja Nasu ovat tainneet olla tutkimassa ympäristöä. Myös pupujusseja ja muita eläimiä on jälkien perusteella aikastalailla enemmän kuin täällä cityssä.

Tällainen maisema meitä odottaa olohuoneesta ja ruokailutilasta... Hyvällä tuurilla myös lieden äärestä. Sitä on vielä vaikea arvioida miten kulmat asettuvat.

Tuo saareke on kaunis. Pieni, mutta söpö. 

Ja tosiaan, tässä sitä metsääkin sitten. Isäntä haaveilee, josko tänne saisi rakentaa maasaunan. Kokeillaan!

Ja jos pellolla on elämää, niin on sitä metsässäkin yhden paritalon verran.


Peltopläntti yläilmoista. Kuulemmati pulkkamäen päältä. On kyllä aika jyrkkä pulkkamäki, vaikkei sitä tästä kuvasta oikein erotakaan... Suattaisi heikkopäisempää huimata.

 Taustalla lähikylä ja tien puoli pellosta.

Sähkölinjan vierestä on raivattu runsaasti puita. Taidetaan lämmittää tulevaa tönöä ensimmäiset vuodet näillä. Ne ei tosiaan ole kaikki tässä... Ei todellakaan.

torstai 16. tammikuuta 2014

Blogeja!

Niinpäniin... Edellisestä raksaamisesta on kulunut sen verran aikaa, että kaikki silloin aktiivisena olleet muut raksablogit ovat kokolailla hiljenneet. Talot ovat valmistuneet ja kodit täyttyneet muusta puuhasta kuin raksaamisesta. :) Se on hyvä. Mutta huono puoli on se, että nyt nuita raksablogeja pitäisi taas lähteä etsimään, sillä niitä on ihana lukea samalla kun raksaa itse ja kirjoittelee omia kuulumisiaan! Jos tiedät hyvän raksablogin, niin jätä kommentti! Mikäli tiedät kivan hirsitaloblogin, vielä varmemmin jätä kommentti ja linkki. :)

Toki etsin niitä itsekin, mutta joku voi mennä ohi silmien. Nyt saa siis mainostaa omaa blogiaan! Lähiviikkoina päivittelen blogin ulkoasua ja samalla sitten listailen blogilistaa johonkin kohtaan.

Kauppakirjat allekirjoitettu

No nyt se on sitten meidän pläntti! Jeee! Alkuviikosta viedään lainhuuto- ja kiinnityshakemukset maanmittaustoimistoon. Käytiin tänään tontilla katselemassa miltä paikka näyttää pienen lumikerroksen ja kirkkaan taivaan alla. Kivalta! Oli minulla kamerakin mukana ja räpsin lukuisia kuvia. Vaan kun kotio pääsin, niin huomasin, ettei siinä hiivatissa ollutkaan muistikorttia... Huoh. Taidanpa poiketa huomenna reissuillani taas tontilla, josko tällä kertaa saisi kuvia talteenkin ja tänne näytille.

Lähestyimme varovasti myös edellisen projektimme rakennusmestaria, mutta saas nähdä... Kovasti hän viimeksi vannoi, ettei enää uusia projekteja ottaisi (Me oltiin niin työläitä!). Alkusyksystä vähän varovasti jo utelimme, eikä se enää ollut ehdoton ei. Pitää pistää tuo isäntä soittamaan lupsakka puhelu. :D Maanmainio mestari... Toivottavasti lähtee projektiin mukaan!

Meidän sydän on tosiaan lämmennyt viimeisten vuosien aikana hirrelle. Sekä vanhoille että uusille. Ja tässä tilanteessa nyt siis uutta hirsitaloa lähdemme pykäämään. Talousrajoitteiden takia emme voi toteuttaa ihan sitä mitä haluaisimme, mutta aika lähelle kuitenkin. Yksipuisesta veistohirrestä saamme vain haaveilla... Lamellilla mennään, mutta eiköhän tuo meille kelpaa. Parempi se silti on kuin muovipussi, jonka sisällä tällä erää vielä elelemme. Tiedän tiedän... Ei niissä ole mitään vikaa. Mutta se periaate... :D Nämä ovat tällaisia vakaumushommia.

Tässä on jo jonkun aikaa pyöritelty erilaisia pohjasuunnitelmia. On mietitty huoneiden lukumäärää ja mitä oikeasti tarvitaan ja mitä ei. Lopulta Hongan mallistosta löytyi talo, joka mielestämme istuu kuin nakutettu uudelle tontille, ja on lisäksi aivan ihana. Toki siihen tulee pieniä muutoksia, mutta eihän se nyt olisikaan meidän koti, jos se olisi suoraan esitteestä napattu. Ensimmäinen tarjouskin talosta ollaan saatu ja yllätytty positiivisesti. Ensi viikolla tapaamme kahden muun putiikin edustajaa ja sitä seuraavalla taas ainakin yhden. Katsotaan mitä kaikkea saadaan kaivettua asioista esille ja minkälaisia hintoja putiikit pyörittävät.

Mutta nyt suurin juttu on kuitenkin vuokrakämppä. Se pitäisi löytää ja mieluusti pian! Vasta kahta olemme käyneet katsomassa, molemmat aivan järkyttäviä pommeja. Huomenna olisi tarjolla siisti ja kohtalaisen uusi kämppä kohtalaisessa paikassa, mutta oletettavasti hakijoita on vaikka muille jakaa. Ei auta kuin koittaa esiintyä edukseen. :)

tiistai 14. tammikuuta 2014

Odottelua

Voi että kun tekisi mieli jo raapustaa ja turinoida postaustolkulla. :D Vaan ei nyt oikein mitenkään malta, ennen kuin kaupat on tehty. Ylihuomenna se tapahtuu. Kaupat tontista, jonka jälkeen perjantaina heti lainhuuto menemään ja lohkomistoimitusta odottelemaan. Kaikki on tässä kauppoja odotellessa mennyt hyvin...

Meille tosiaan tuossa Männikössä asumisen aikana selkiytyi kokolailla, että uusi koti halutaan. Jostain, missä emme voi tarkkailla naapurien ruokapöytään ja päin vastoin. Olen viimeiset neljä vuotta lukenut kaikki talojen myynti-ilmoitukset, selannut tontit ja yhdessä ollaan isännän kanssa kiinnostavimpia käyty katselemassa ja ihmettelemässä. Kesällä oltiin jo lähellä, mutta pankki torppasi siinä vaiheessa haavemme, sillä vanha koti oli vielä myymättä. Tuolloin havittelimme 30-luvulla rakennettua hirsitaloa, joka oli aikoinaan palvellut kouluna. Ihana rakennus, jossa oli perustukset, runko ja katto kuosissa. Kaikki paikat kuivana ja sitä rataa. Hirveästi hommaahan siinä olisi ollut, mutta oi ja voi... Olisi se ollut hieno. Vaan kun rahaa ei ollut, niin jollain toisella oli. Pettymyshän se oli, mutta ei muuta kuin uusia haasteita kohti.

Tontteja myös tosiaan kiersimme kymmeniä, ja ilmoituksia katsoin varmaan satoja. Missään ei tuntunut olevan niin mitään mielenkiintoista. Avohakkuuta, peltoa, vetistä jokiuomaa tai sitten vain huono sijainti tai liian korkea hinta.

Mutta kun yksi asia loksahtaa paikoilleen, muutkin alkavat jotenkin setviintyä. Kävimme yhtä melko kallista tonttia oikein välittäjän kanssa katsomassa. Ihastuimme maisemaan, kiersimme rajat, kiipesimme kalliolle. Iso tontti, mahtavat näkymät, hieman epäilyttävät perustamisolosuhteet ja korkea hinta. Paljon hyvää, mutta hieman kysymysmerkkejä. Lähdimme tontilta ihastuneina ja 5 minuutin päästä oman talomme välittäjä soitti, että talolle olisi varteenotettava ostajaehdokas. Sitten asiat etenivätkin vauhdilla.

Ensin harmittelimme tontin hintaa ja mietimme, että emme sitä mitenkään voi saada. Vaan talomallien selaus, ideoiden haravointi ja vanhan kustannuslaskelman päivitys antoivatkin toivoa. Ei muuta kuin pankkiin kysymään loput ja homma oli selvä! Meillä olisi siihen varaa! Vielä kun hintaneuvottelut menivät putkeen ja saimme tontin varsin kelvolliseen hintaan, oli ilo ylimmillään...

Tästä se lähtee... Talomme rakentuu mäelle, pienelle niittyaukeamalle vielä pienemmän metsäsaarekkeen viereen. Näkymät jokilaaksoon ja peltomaisemaan, sekä oma metsä talon pohjoispuolella.

Kuten todettua. Kuvia luvassa kauppojen jälkeen, eli loppuviikosta.

Ja meillehän tulee siis hirsitalo. :)

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Uuden alku

Täällä sitä taas ollaan. Raksahommissa. Huisia.

Lyhyt tilannekatsaus siis. Aiemmin kirjoiteltiin blogia otsikolla Koti Mäntsälään. Tuolloin kyseessä oli ensimmäinen omakotitaloprojektimme, joka kumuloitui menneen vuoden lopulla uusien omistajien löytymiseen ja tänään kauppakirjojen allekirjoittamiseen. Tästäpä alkaakin siis uusi vaihe! Asumme vielä Mäntsälässä, mutta vuokra-asunnon (tai tuttavallisemmin motivaatiokämpän) metsästys on kovassa käynnissä. Saimme tänään tietää, että tarjouksemme ihanaisesta maalaistontista on hyväksytty, joten uudet tuulet puhaltavat varsin konkreettisesti.

Tarinaa riittänee jälleen pitkäksi toviksi. Aikeista ja metkuista lisää tuonnenpana. Ja kunhan tontista kauppakirjat allekirjoitetaan, taidamme tehdä maapläntille visiitin kameran kera ja aloittaa myös kuvallisen tarjonnan.

Mutta nyt on skumppalasin aika! Seuraavaksi rakennetaan meidän "loppuelämämme" kotia...