Säiden ja isännän työvuorojen takia nosturin kanssa on taloa kasattu nyt viiden päivän ajan viimeisen kahden viikon aikana. Kahdella seinällä saatiin jo torstaina ensimmäiset ikkunoiden ja ovien yli menevät pitkät hirret paikoilleen, mutta niistä minulla ei ole kuvia, koska työt loppuivat sateen alkuun ja vimmaisaan paikkojen peittämiseen. Huomenna mennään varmaankin miehen kanssa askartelemaan tontille, joten ehkäpä silloin napsin muutaman lisäkuvan.
Työt ovat edenneet ihan hyvin. Kuperien ja muutenkin propellien hirsien ongelmista mestari totesi vain, että luonnonvoimia vastaan on turha taistella. :D Noh, ollaan nyt sitten laitettu kaikki parhaan kykymme mukaan paikoilleen käyttäen ties mitä kikkoja liinavirityksistä, rautakankiin jne. Eikä tällä hetkellä seinien läpi pitäisi tuulla. Lopulta toivotaan, että hirsien kuivumisen myötä napsahtelee loputkin paremmin paikoilleen... Seuraavan kahden talven aikana. :D Onneksi tulee leivinuuni. Eh...
Mutta tosiaan olemme näin ensikertalaisiksi olleet ihan tyytyväisi omaan työtahtiimme. Toki välillä raavitaan päitä porukassa ja mietitään miten mikäkin ongelma ratkaistaan, mutta pitkistä päivistä ja totallisen väsyneistä kehoista huolimatta mieli on säilynyt yllättävänkin positiivisena. Kai tässä auttaa se, että valmista pintaa tulee melko mukavaa tahtia.
Huomenna tosiaan olisi tarkoitus mennä naputtelemaan erkkerin pikkupalikoita paikoilleen. Sen jälkeen kaikilla seinillä ollaan siinä korkeudessa, että päästään pistämään aukkojen yli menevät hirret paikoilleen. Kaksi tällaista siis jo kiinnitettiin ja tiedetään, että seuraava kierros tulee olemaan hidas. Myös ylimmät kerrokset tulevat varmasti tuottamaan enemmän tai vähemmän päänvaivaa terassien kattojen kannattajahirsien takia. Pylväät pitäisi saada pystyyn, mutta saas nähdä onnistuuko se ilman nosturia. Aika massiivisia kun ovat. Kokeilemalla selviää. :)
Alustavien arvioiden mukaan tarvitaan ehkä vielä kaksi työpäivää ennen kuin päästään kattotuolien kimppuun. Toki ne pitäisi ensin pyytää tontille...
Tämä vaihe oli kiva kun alkoi ikkunoiden paikat ilmestyä näkyviin. Talon muoto rupesi heti hahmottumaan ihan eri tavalla.
Tässä näitä erkkerin kalikoita. Sitä helposti ajattelisi, että nämä ovat semmoisia mukavia ja nopeita napsuteltavia. Juu ei... Pitkää hirttä voi taivuttaa kun se on kiero. Siihen voi myös käyttää voimaa ja se ei pompi maahan jos se pomppaa pontistaan. Nää pienet on ihan perseestä! Noin niin kuin nätisti sanottuna... :D Mutta nosturia niihin ei sentäs tarvita. :D
Ikkunoiden väliset hirret olivat myös osa kivoja kapistuksia kun niitä jaksoi nostella miesvoimin. Toisaalta nuo välikerrokset myös nosturin kanssa etenivät hyvää vauhtia. Ollaan toki myös opittu työstrategiaa tässä matkan varrella aika hyvin. Tällä hetkellä työnjako on se, että minä pidän kirjaa missä mikin hirsi on, valmistelen sen nostoa varten ja ukot pistävät paikoilleen. Työnjohto ja duunarit siis... Eikun. :D Joka tapauksessa, alun päättömän sinkoilun jälkeen meidän toiminta alkaa olla jo aika organisoitua! Hyvä me!
Sielllä ne ukot mäiskii menemään. Styroksia tuli tilattua aikoinaan turhan paljon kun suunnitelmat niiden osalta hieman muuttuivat. Noh, nyt niistä on kyllä paljon hyötyä. Paalit ovat toimineet erinomaisina rakennustelineinä!
Tässä kuvassa nurkat ovat jo siinä korossa, että tosiaan seuraavaksi paikoilleen menee pitkät hirret. Kovasti on tönön jo tästäkin taas muuttunut...