Heinäkuun uutiset

Olen varovaisen innostunut... Meillä on nyt kaikki korjauslistan kohdat rustattuna ja liitteet Lupapalvelu.fi -palvelussa! Nyt odottelemme vielä pääsuunnittelijan sähköistä nimmaria liitteisiin ja avot... Kunta pääsee töihin. Jännää. Pitääkin samaan hengenvetoon todeta, että näin kesäaikanakin Sipoon rakennusvalvonta on toiminut aivan upeasti! Vastaukset kysymyksiin on saanut saman päivän aikana ja hommat ovat sen suhteen edenneet joutuisasti.

Muutenkin pientä edistystä on jälleen tapahtunut. Nyt meillä on perustussuunnitelmat valmiina sekä päärakennukseen että talousrakennukseen! Meidän taloon tulee 26 paalua. Hmm... Se on paljon se. Mutta ei niin paljon kuin pahimmissa kauhukuvissa. :D Kohta pitääkin lähteä liikkeelle paalutustarjouksia kyselemään.

Käytiin myös viikonloppuna tontilla tarkoituksena kerätä ahomansikat parempiin suihin. Mutta ennen kuin ehdin edes ajatella koko mansikoita, vedin herneen nenään jättiputkille. Mrh. Niinpä suhattiin suoraan tavarakasalle, josta noukittiin viikate. Siis oikeasti... Eihän sitä meidän niittyä kukaan hullu viikatteella pistä nurin, mutta kun suututti. Pakko oli päästä riehumaan.

Isäntä aloitti riehumisen raivaamalla kulkureitin trampalle. Kun hän siirtyi putsaamaan itse tramppaa, minä jatkoin viikatteen kanssa heilumista. Sainkin kaikki tässä kuvassa näkyvät putket nurin, mutta niitä jäi vielä semmoinen neljä kertaa sama määrä. :D Tarkoitus onkin niiton hoidon takia joka tapauksessa hommata raivaussaha, jolla työ hoituu hieman inhimillisemmin. Nopeammasta en tiedä, mutta vähemmillä rakoilla. Josko jo ensi viikonloppuna päästäisiin pöristelemään.

Sen verran olen ehtinyt putkista opiskella, että elokuussa vasta tosissaan siementävät. Eihän niistä taida tuolla niitolla itse päästä eroon, mutta jos kuitenkaan eivät nämä yksilöt ainakaan enää levittäisi siemeniään muualle. Lisäksi ihan tuon niityn perusolemuksen kannalta on tietty hyvä tehdä säännöllisiä niittohommia. Ja varsinkin nyt kun tuntuu osa pienemmistä kasveista jääneen aika elinvoimattomiksi suurten vallatessa alaa.

Yhtäkkiä myös muistin, että niin tosiaan! Meillähän on myös niitä syreenejä jossain! Ei muuta kuin hyvällä arvauksella ojan yli ja etsimään aidan kasvupaikkaa. Aika nopeasti se löytyikin ja kun sain ensimmäisen puskan näkyviin, hypin ilosta. Ne on elossa! Valoa ne eivät ole varmaan saaneet pariin viikkoon, mutta vettä sitäkin enemmän. :D Myös ne onnettomat yksilöt, joita en ole vielä edes istuttanut, voivat paksusti. Hyvä hyvä. :)

Ja vaikka ottikin pattiin, niin on se vaan nätti. :)

"Pientä" kesäpaniikkia

Tää lupaprosessi vie allekirjoittaneen mielenterveyden. Tilanne on se, että piharakennusten kuvat ovat edelleen talotehtaalla korjattavana ja ennen niiden saapumista lupaprosessi ei etene. Juttelu tänään suunnittelijan kanssa tuotti suuria sympatioita hänen kiirettään kohtaan, mutta valitettavasti meidän suunnittelutarveratkaisun asettama deadline lupaprosessin alkamiselle ei nyt enää kauheasti jousta. Pakko on painostaa... Onhan noita kuvia nyt pyöritelty jo hyvä tovi ja viimeisimmätkin korjauspyynnöt lähetetty jo noin 6 viikkoa sitten.

Lupahakemus kun pitäisi siis saada "sisään" viimeistään 15.8. Alkaa viikot käydä vähiin... En ole kyllä vielä selvittänyt mitä sitten jos ei ehditä. Onko suunnittelutarveratkaisulle mahdollista hakea lisäaikaa vai pitääkö sekin prosessi sitten aloittaa alusta. Niin tai näin, tuohon dedikseen aiotaan kyllä ehtiä.

Samalla kun lupakuvat kinnaa, on onneksi jotain edistystäkin tapahtunut. Sähkösuunnitelmat on nyt tehty ja perustussuunnittelijalle on saatu kaikki matskut töitään varten. Toivoa siis on, että KUN rakennuslupa saadaan ennen elokuun puoliväliä käsittelyyn ja JOS lupa heltiää parissa kuukaudessa, niin ennen talvipakkasia päästään perustuksia tekemään. Saa nyt sitten nähdä kuin käy.

Mutta vaikka itse rakentamisen aloittaminen sitten venyisikin ensi kevääseen, niin siihen ei maailma kaadu. Kun vaan saataisiin se lupa!!! Taloudellisesti ja muutenkin meillä on tällä hetkellä seesteinen olotila eikä siinä mielessä raksalla ole hengen hätä. Mutta olishan se kiva... Tiiättekö?

Tällaiset maisemat ovat "motivaatiokämpän" lähistöllä iltalenkin varrella. Hmm... Olisko tässä osasyy siihen, että hommat etenee jotenkin hitaammin kuin viimeksi, jolloin motivaatiokämpän ympäristöä kuvasi esim. tällainen uutinen melko hyvin...?

Rakennuslupa - Erä I

Noniin, nyt on meidän rakennuslupa alustavasti käyty läpi kunnan toimesta. Tuloksena pitkähkö korjauslista. Helpoimmat hommat ovat muodollisuuksia ja ne on helppo korjata, mutta lupakuviin tehtävät muutokset vaativat jälleen talotehtaan puuhaa. Sinne suuntaan lähtikin heti kilometrin mittainen sähköposti kera muutospyyntöjen... Saas nähdä millä aikataululla he ehtivät muutokset tekemään. Sen verran on osa ihan työläitäkin ja näin kesän korvalla on talotehtaallakin aikamoista hurlumheitä.

Ainoa oikeastaan puuttuva osa hakemusta oli värisuunnitelma. Meidän on tarkoitus maalata rakennukset keittomaaleilla aikanaan ja tehdä maalit itse. Siispä mitään tarkkoja värikoodeja en pystynyt suunnitelmaan laittamaan. Saas nähdä miten kunta tällaiseen ehkä hieman erilaiseen värisuunnitelmaan suhtautuu. :)

Päärakennus on tarkoitus maalata keltaiseksi keltaokran sävyllä.

Piharakennukset taas saavat niskaansa italianpunaisen keittomaalin.

Kaikkiin rakennuksiin nurkkalaudat, ikkunapielet ym. tulevat valkoisiksi ja katot tummanharmaiksi. Tällainen värimaailma meille. :)

Joku liikahti!!

Maanantaina laitoin kuntaan viestiä ja kyselin lupaprosessistamme. Sieltä valiteltiin, että lupaa ei ole vielä otettu käsittelyyn jonojen pituuden takia. Noh, jätevesijärjestelmän suunnitelmakin makaa meillä tällä hetkellä keittiön pöydällä. Unohdin ottaa sen töihin matkaan skannattavaksi ja hakemukseen liitettäväksi.

Mutta! Jotain sentäs tapahtuu. Kunnan ympäristöpuoli antoi lausunnon meidän kanalahankkeesta sekä maalämmöstä (jota siis nyt ei välttämättä edes tule). Meille oli annettu ohjeistus, että kanalaa varten tarvitaan lantala ja lannanluovutussopimus. Minusta nämä kuulostivat jokseenkin omituisilta vaatimuksilta, joten esitin lannankäsittelyä kestopehkulla ja kompostoinnilla, kompostia myöhemmin kasvimaan lannoitteena käyttäen. Ja tämä nyt sitten kelepoo. Hyvä niin. :) Kunhan kompostorien valumat estetään.

Meidän tonttihan siis on pohjavesialueella, joten kaikenmoisia ylimääräisiä kommervenkkejä on matkassa. Mutta nyt on ehkä ne suurimmat sen osalta onnistuneesti hoidettu. Jesh!

Meille siis tulee kanoja! Nyt ei ole enää esteitä... :) Rakennusvaiheessa vain pitää vielä mitan kanssa tarkasti varmistaa, että kanalan etäisyys on vähintään 50 metriä naapurin oleskelupihasta (elleivät sitten anna suostumustaan lyhyempään etäisyyteen), mutta tämän ei pitäisi kyllä olla ongelma.

Syreeniaitaa

Noniin... Nyt on ensimmäiset syreenit kaivettu paikoilleen. Huh heijakkaa kun sai isäntä lapioida niska limassa. Tiukkaa savimaata. :) Tuleva naapuri, ammatiltaan puutarhuri, kävi kyllä lohduttelemassa, että kyllä ne siitä muutaman vuoden päästä virkoavat. :D

Juu'u... Hidasta oli. Saatiin eilisen päivän aikana 7 taimea maahan, tänään koitetaan pistää kolme. Jossain vaiheessa sitten loput. :) Savimaata paranneltiin sekoittelemalla siihen multaa. Kahtotaan mitä tuloo.

Jäihän siihen tuota pihamaata vielä jonnin verran työstettäväksi. :D Kiva olisi jos nuo muutamat kasat tuosta saataisiin tasoitettua ja pellon keskelle vedettyä yksi salaoja, niin pääsisi puitakin istuttamaan tien varteen. :)

Kevättä rinnassa

Koska rakennuslupa nyt vain kestää ja kestää ja kestää ja... Kestää... On pakko keksiä muutakin puuhaa. Kevätaurinko niin houkuttelevasti paistelee ja meillä on iso maapläntti myllättävänä! Ja kyllähän tätä puuhaa pieni ihminen keksiikin jos jotakin!

Tärkein homma on raivata metsänlaitaa vielä hieman lisää, jotta uuden pihatien ja metsän väliin saadaan kaivettua oja. Nyt risukossa kulkee vanha ojan painanne, jonka pohjalla oletettavasti kulkee salaojat. Yksi putki nimittäin sojottaa suoraan keskelle tulevaa pihapiiriä ja laskee näin ollen kaikki valumavedet suoraan siihen. Tarkoitus on kaivaa tuo putki poikki, tukkia ja ohjata valumavedet suoraan rakennuspaikan ohi avo-ojassa. Nyt jo on valumavesiä kuitenkin ohjattu pois rakennuspaikalta ojittamalla muutamalla kaivannolla piha-aluetta. Tämä onkin auttanut huomattavasti maan kuivatuksessa ja pellolla on tällä hetkellä oikein mukava tepastella ilman kumisaappaitakin!

Ajattelin sopia tälle tai ensi viikolle myös juttutuokioita eri lämpöpumpputoimittajien kanssa. Sillä mikäli päädymme nyt sitten maalämmön sijaan kuitenkin ilmalämpöpumppuun, niin myös iso osa pellosta ja tien varresta voidaan maisemoida jo valmiiksi! Eipähän tarvitse kaivaa satoja metriä putkia maahan...

Mutta jo ennen mitään kaivurihommia voin tehdä ihka ensimmäiset istutukset, ja nepä aionkin siis tehdä tällä viikolla! Päätien varteen ei tarvitse maatöissä koskea ja aiommekin kasvattaa siihen hyvin perinteisen vapaasti kasvavan syreeniaidanteen. Tein eilen laskelmat taimien lukumäärästä ja tänään huristelen taimitarhan kautta katsomassa minkälaista kuljetuskapasiteettia ne tarvitsevat. Hong Kongin alennuksesta käyn noukkimassa jokusen säkin tarjousmultaa istutuskuopan maan parannukseksi, pari kanisteria täyttelen vedellä ja sitten vain hommiin! Keskiviikkona kaivan lapion esiin. :)

...

Hiljaista on kuin huopatossutehtaalla. Ei täällä kauheasti mitään talon eteen tapahdukaan. :)

Noh, jotain sentäs. Sähkösuunnitelmasta ajattelin tehdä viikonloppuna ehdotelman sähkösuunnittelijalle, jonka tapaan/jonka tapaamme ensi viikolla. Se on jo hyvä askel eteenpäin kyllä. Talotehtaalta tuli myös mittapiirustukset perustussuunnitelmia varten, joten niitä lähdetään työstämään seuraavaksi. Kyselin alustavasti myös maatöiden tekijän kesän aikatauluja ja harkitsin paalutusputiikkien nettivertailun tekemistä.

Lämmitysmuotoa on isäntä myös pohtinut. Pitäisi LVI-suunnittelijan ja lämpöpumpputoimittajien kanssa puntaroida, josko maalämmön sijaan sittenkin olisi järkevää ottaa vesi-ilmapumppu.

Rakennusluvasta ei mitään uutta... Koitan vähän täydentää ja tarkentaa vielä hakemusta ja sitten soitan kuntaan ja kyselen mitäs ny.