Heinäkuun uutiset

Olen varovaisen innostunut... Meillä on nyt kaikki korjauslistan kohdat rustattuna ja liitteet Lupapalvelu.fi -palvelussa! Nyt odottelemme vielä pääsuunnittelijan sähköistä nimmaria liitteisiin ja avot... Kunta pääsee töihin. Jännää. Pitääkin samaan hengenvetoon todeta, että näin kesäaikanakin Sipoon rakennusvalvonta on toiminut aivan upeasti! Vastaukset kysymyksiin on saanut saman päivän aikana ja hommat ovat sen suhteen edenneet joutuisasti.

Muutenkin pientä edistystä on jälleen tapahtunut. Nyt meillä on perustussuunnitelmat valmiina sekä päärakennukseen että talousrakennukseen! Meidän taloon tulee 26 paalua. Hmm... Se on paljon se. Mutta ei niin paljon kuin pahimmissa kauhukuvissa. :D Kohta pitääkin lähteä liikkeelle paalutustarjouksia kyselemään.

Käytiin myös viikonloppuna tontilla tarkoituksena kerätä ahomansikat parempiin suihin. Mutta ennen kuin ehdin edes ajatella koko mansikoita, vedin herneen nenään jättiputkille. Mrh. Niinpä suhattiin suoraan tavarakasalle, josta noukittiin viikate. Siis oikeasti... Eihän sitä meidän niittyä kukaan hullu viikatteella pistä nurin, mutta kun suututti. Pakko oli päästä riehumaan.

Isäntä aloitti riehumisen raivaamalla kulkureitin trampalle. Kun hän siirtyi putsaamaan itse tramppaa, minä jatkoin viikatteen kanssa heilumista. Sainkin kaikki tässä kuvassa näkyvät putket nurin, mutta niitä jäi vielä semmoinen neljä kertaa sama määrä. :D Tarkoitus onkin niiton hoidon takia joka tapauksessa hommata raivaussaha, jolla työ hoituu hieman inhimillisemmin. Nopeammasta en tiedä, mutta vähemmillä rakoilla. Josko jo ensi viikonloppuna päästäisiin pöristelemään.

Sen verran olen ehtinyt putkista opiskella, että elokuussa vasta tosissaan siementävät. Eihän niistä taida tuolla niitolla itse päästä eroon, mutta jos kuitenkaan eivät nämä yksilöt ainakaan enää levittäisi siemeniään muualle. Lisäksi ihan tuon niityn perusolemuksen kannalta on tietty hyvä tehdä säännöllisiä niittohommia. Ja varsinkin nyt kun tuntuu osa pienemmistä kasveista jääneen aika elinvoimattomiksi suurten vallatessa alaa.

Yhtäkkiä myös muistin, että niin tosiaan! Meillähän on myös niitä syreenejä jossain! Ei muuta kuin hyvällä arvauksella ojan yli ja etsimään aidan kasvupaikkaa. Aika nopeasti se löytyikin ja kun sain ensimmäisen puskan näkyviin, hypin ilosta. Ne on elossa! Valoa ne eivät ole varmaan saaneet pariin viikkoon, mutta vettä sitäkin enemmän. :D Myös ne onnettomat yksilöt, joita en ole vielä edes istuttanut, voivat paksusti. Hyvä hyvä. :)

Ja vaikka ottikin pattiin, niin on se vaan nätti. :)