Haamuja ja hautakätköjä

Eipä tarvinnut katkaista jokavuotista perinnettä pyhäinpäivän/Halloweenin seikkailusta. Oma metikkö tarjosi hyvät puitteet mörököllisuunnistukselle, jonka pojat kunnialla suorittivat. Reitin varrelle mahtui taskulamppujen loisteessa hohtavia silmäpareja, jotka pitivät hallussaan salamyhkäistä koodia. Koodin purku tapahtui haamubileissä kaakaon kera ja suunnistus huipentui vanhan mörököllihaudan tutkimiseen ja karkkiyllärin löytymiseen. Olipas kiva ilta. :) Pellon laitaan tosin jäi yksi pääkallo kepin nokkaan... Toivottavasti naapurit eivät ole saaneet sydäriä moisesta. Pitänee käydä keräämässä se pois. :P

Nyt on sekä tien teko että asemapiirroksen valmistuminen saaneet alkusysäyksensä. Molempia voidaan odotella valmistuviksi noin kuukauden sisään muista ruuhkista johtuen. Noh, ei meillä tänä talvena tontilla mitään muuta tapahdukaan, joten hätäkös tässä. Odottelen myös kunnan ympäristöpuolelta ohjeita lannankäsittelyn selvityksestä. Jännityksellä.

Tässä raksauksen vaiheessa kun kaikki tapahtuu kokolailla hitaasti, sitä voi yllättäen ilahtua varsin pienistä ja omituisistakin asioista. Tunsin suurta saavutuksen tunneta siitä, että saimme laskun. :D Sillä lasku oli merkki siitä, että lohkomistoimitus on nyt valmis ja meidän plänttimme on ihka oma tilansa, jolla on ihka oma kiinteistötunnus. Pienet sille. *alpodeeraa*

Lupakuvat!

Jei! Talon lupakuvat tupshativat postista eilen. Myös energialaskelmat on tehty ja energiatodistus on tuloillaan postissa. Ja mikä parasta, ilman kompensaatioita! Massiivihirsinen tönömme on sen verran eristyskykyinen, että lisäkompensaatiot voitiin vain jättää pois, ja silti pysyttiin vaadituissa lukemissa. Hyvähyvä. :) Saamme siis paljaat hirret näkyviin myös keittiössä, kodarissa, kylppärissä ja saunassa!

Vielä odotellaan piharakennusten lupakuvista lopullisia versioita postiluukusta, mutta tuskin niissä kauaa nokka tuhisee. Nyt kun talon lupakuvat ovat hyppysissä, voidaan myös sähkösuunnitelmia pistää aluille, jotta ehditään oikein kunnolla arpoa ennen lopullisia versioita. ;)

Rakennuslupaa varten tällä hetkellä uupuvat dokumentit ovat:
- asemapiirros
- jätevesisuunnitelma
- piharakennusten lupakuvat
- selvitys lannan käsittelystä (ne vuohet ja kanat...)
- naapurien kuulemiset

Näiden lisäksi sitten muutama itse tai mestarin täytettävä lomake, joiden pohjat toki ovat hyppysissä.

Asemapiirroksen perään soittelen tänään. Jätevesisuunnitelman tekijä meillä on jo tiedossa, mutta ennen suunnitelman tekoa pitäisi alustava asemapiirros saada valmiiksi. Lannan käsittelyn suunnitelmasta pitää kysyä ympäristöpuolelta apuja kun tällaista hommaa ei ole ikinä tarvinnut ennen tehdä, enkä siitä oikein hyvin tietoa netistäkään löytänyt. Ja kun koko komeus on kasassa, niin on erinomainen aika käydä jututtamassa naapureita.

Nyt alkaa tuntua taas siltä, että asiat etenevät. :)

Lisäksi olemme sen pihatien tekoa koittanee selvitellä. Rakennusvalvonnasta eivät osanneet sanoa juuta eikä jaata (mestaria tämä kokolailla nauratti), Lupasivat kysellä, mutta eipä sieltä mitään ole kuulunut. Mestari kyllä oli kovasti sitä mieltä, että maalla on tupannut tien saada tehdä, vaikkei lupia vielä oliskaan. Kunhan itse rakennusten tai varsinaisen pihan töitä ei aloita. Siispä kyselemme myös tien teosta aikatauluja ja vinkkejä naapurin maanrakennusfirmasta. Josko sitä sittenkin tapahtuisi meidänkin tontilla vielä jotain tämän vuoden puolella!

Maaperää

Noniin, sitten muutama sananen maaperästä tontillamme. Lähtökohtahan oli se, että noteerasimme jo tonttia talvella ensimmäisiä kertoja katsellessamme jäälammikon keskellä peltoa. Pelto siis viettää keskelle päin, joten joka suunnasta vesi valuu suoraan meidän autokatos + varasto -rakennuksen päätyyn. Lisäksi vanha pellon pohja antoi luvan epäillä hieman haastavia perustusolosuhteita. Oikeasti, minä jo olin ihan varma, että se on melkein suo! Noh...

Loppukesästä sitten kävi porauskomppania tutkimassa mistä se meidän tontti on oikein tehty. Porausmies puhelimessa totesi, että "pehmeää, pehmeää... voisko talon paikkaa muutta?". Odotettiin kauhulla raporttia koko pitkä päivä. Mutta ah, raportti ei ollut alkuunkaan niin paha kuin mitä pelättiin. Paalutusta toki tarvitaan, mutta ei edes koko sokkelin matkalle. Eikä paalujen pituuskaan päätä huimaa. Pahimmillaan noin 8 metriä. Ja tosiaan toisessa päässä taloa onkin pohjalla kallio, jonka päälle voi perustaa suoraan.

Piharakennusten kohdalla ei näillä näkymin paaluja edes tarvita, vaan selvitään kohtalaisilla maansiirroilla. Ne kun on tarkoitus muutenkin perustaa maanvaraisesti, toisin kuin itse talo, joka tulee tuulettuvalla alapohjalla.

Pinta- ja jätevesien ohjaukset sen sijaan tulevat tuottamaan hieman harmaita hiuksia, mutta niitä on turha lähteä tässä kohtaa sen enempää pohtimaan. Ainoa mikä pitäisi rakennuslupahakemuksia varten tietää, on tuo jätevesien käsittely. Avo-ojaan pitäisi suodatetut harmaat vedet johtaa, mutta avo-oja on ylempänä kuin talo. Tarvinnee pumpun, ellei keksitä jotain muuta valtaisan hienoa. Kahtellaan...

Pientä edistystä

Pikkuhiljaa näin syksyn viiletessä hommat etenevät meilläkin, vaikka hidasta kyllä on. Talon lupakuvat alkavat olla valmiit, samoin talotehdas toimitti meille hahmotelmat piharakennuksista! Itse vihdoin ja viimein sain kaivettua heille tarvittavat tiedot kuvia varten ja nyt olisi jo energialaskelmat ja -todistuskin lähtökuopissaan.

Saas nähdä mitä siitä tuloo. Alustavasti lupakuviin on piirretty kompensaatioseinää (lisäeristettä ulkoseinään) keittiöön, kodariin, kylppäriin ja saunaan. Vaan kun haluaisimme välttää kompensaatiot kaikissa ulkoseinissä. Mutta josko taitava energialaskija sitten osaisi summailla ala- ja yläpohjan eristeet sellaiseen ruotuun, että lisäeristyksiltä ulkoseinissä vältyttäisiin. Itsehän emme näistä asioista kauheasti ymmärrä. Tiedämme vain, että meille ei ole tulossa yläkaappeja ulkoseinille, joten koolaustarvetta ei sen puoleen olisi ja hirret olisi kiva saada näkyviin kaikissa huoneissa. Aika näyttää toteutuuko toiveemme. :)

Jostain syystä olen tällä erää himmaillut kauheasti sisustus ym. ajatusten esille tuomisessa täällä blogissa. Mikä on sinänsä outoa, koska meillähän tuppaa olemaan melkein kaikki suunnitelmat jo valmiina. :D Josko siis vihdoin aktivoituisin blogin kanssa ja aloittaisin näiden aatosten avaamisen. Kohde per blogikirjoitus.

Aloitetaan tämä rumba sillä, että paljastan meidän pohjapiirustuksen.

Pohjahan on kokolailla suoraan kopioitu erään toisen talotehtaan talomallista. Toki siihen on tehty myös muutoksia. Mittoja on hieman muokattu, sisäänkäynti on siirretty, pesuhuoneen nurkkaus on pyöräytetty kokonaisuudessaan uuteen uskoon ja talon uudelle etupuolelle on lisätty suuri kuisti. Talo tulee sijoittumaan tontille niin, että ruokahuoneen ja työhuoneen muodostamalta lasiverannalta on näkymät tuohon blogin ylätunnisteen kuvan suuntaan. Avokuisti talon etupuolella taas aukeaa etu- ja oleskelupihalle, joka muodostuu pihapiiristä, jota rajaavat autokatos + varasto, puuvaja ja eläinsuoja sekä metsä.

Alkuperäisessä ideassa kuistin tilalla oli pieni lasikuisti, mutta keväinen Amerikan reissu muutti mielemme ja halusimme ehdottomasti pihan puolelle pitkän terassin, johon hommaillaan sitten jostain joskus hienot keinutuolit ameriikan malliin. :) Toki kotoisassa talvessa lasikuisti olisi voinut olla käytännöllisempi ratkaisu, mutta onhan tuossa tuota eteistä ihan riittämiin nytkin, ja talviromppeissa voi sitten lumikinokseen hautautuneena suunnistaa ulkokautta suoraan pesuhuoneeseen.

Olemme tuohon pohjaan kyllä tosi tyytyväisiä. Siinä kiteytyy monta asiaa, jotka olivatkin kulmakiviä uutta taloa ajatellessa.

- suora pääsy aikuisten makkarista vessaan

- aikuisten makkari erillään lasten makkareista

- paljon ikkunoita ja valoa

- erillinen ruokailutila

- entistäkin enemmän työtasoa keittiöön

- keittiösaareke ja aamiaisbaari

- kompakti, mutta riittävän suuri kodinhoitohuone

- pesuhuoneeseen säilytys/naulakko/jäähytilaa

Piharakennus täydentää myös tätä päärakennusta toiminnallisesti. Autokatos + varasto -rakennukseen tulee myös askarteluhuone, jota isäntä saa käyttää studionaan, ja joka toimii myös harrastetilana. Teknisen tilan paikkaa arvoimme päärakennukseen tosi pitkään, kunnes päätimme yksinkertaisesti siirtää senkin piharakennukseen. Jos jotain laitteita on pakko sijoittaa taloon, niin sitten koitetaan miettiä miten kodariin saadaan jotain mahtumaan. Jakotukille ollaan paikkaa mietitty vaatehuoneeseen vessan seinää vasten.

Tontillammehan on tehty myös maapohjatutkimus. Sen tuloksista ja perustuksiin liittyvää asiaa sitten seuraavalla kerralla (ennen sisustusaiheisiin ryntäämistä).

Kaijankontu

No nyt on määräala lohkottu omaksi tilakseen. Jipii! Kaikki rajapyykit löytyivät maastosta, mutta niiden lisäksi parille rajalle suositeltiin laitettavaksi ylimääräisiä rajatolppia, jotta pitkistä rajoista tietää missä ne suurin piirtein kulkevat. Yhdeltä pyykiltä kun ei toinen pyykki näy. Lohkomiskokous oli kaikinpuolin ihan mukava juttu, jossa tuli turistua muutaman naapurinkin kanssa mukavia. Samalla kuuli myös hieman alueen historiasta juttuja. Ja saipa tuo meidän tila sitten nimenkin, jota aiemmin jo kovasti isännän kanssa pyöriteltiin, makusteltiin ja mietittiin. Nimestä on voinut saada esimakua tuosta meidän sähköpostiosoitteesta... Eh.

 

Tilan nimeksi tuli Kaijankontu. :)

 

Talon lupakuvat ovat tuloillaan ja nyt viikonloppuna vihdoin ja viimein piirrän mittakuvat piharakennuksista, joiden pohjalta taloputiikki voi raapustaa lupakuvat niistäkin. Sitten päästään asemapiirroksen teettämiseen, jätevesijärjestelmän suunnitelmiin sun muuhun käsiksi. Töiden aloitus väistämättä siirtyy nyt kyllä keväälle, mutta se ei maailmaa kaada. Tien tekemisestä tänä syksynä kuitenkin edelleen haaveillaan.

Retkeilyä ja mansikoita

Isäntä oli järjestänyt oikein mainion viikonloppuretken synttäriyllätyksekseni. Viikonloppu täyttyi historiallisista jutuista, leppoisasta menosta ja ideoiden keruusta.

Ensimmäinen etappi oli melontaretki Liesjärvelle, jonka myötä visiteerasimme pikaisesti myös Korteniemen perinnetilalla, jossa oli lankojen värjäys käynnissä. Vierailu 1800-luvun maatalossa aiheutti yleisen naatiskelun lisäksi innokkaissa raksaajissa tulisijan tarkkailua, lattioiden ihmettelyä, aitarakenteiden pohdintaa ym. Mahrotonta... Ei vaan osaa ottaa rennosti! No syötiin me sitten kiltisti vain soppaa ja juotiin kahviakin. Joskin silloinkin kukon kieuntaa kuunnellessa piti miettiä tulevia kanoja... Huoh. No mutta. Melominen oli mahtavaa, sää aivan upea, järvi täynnä lumpeita ja vesi lämmintä uintitauolle.

Yövyimme Portaan nahkurin verstaan majatalossa. Puusauna, vanhat ikkunat, hennot verhot, puuhella, lautalattia, pihapiiri ja museo olivat jälleen omiaan herättelemään ajatuksia tulevasta talosta. Itse majoitus- ja visiittikohteena pitää ehdottomasti kehua Nahkurin verstasta! Aivan loistava paikka! Majoituspalvelu pelasi hienosti, aamiainen oli hyvä ja puusauna tunnelmallinen. Lisäksi museo oli upea! Emäntä kierrätti meitä tutustumassa nahkatöiden eri vaiheisiin ja oli hienoa huomata, että löytyy myös museoita, joissa vanhat jutut oikeasti toimivat! Ja ilmeisesti tulevaisuudessa toimiva vempeleitä on vielä enemmän. Suosittelemme!

Kun sunnuntaina olimme vielä pyörähtäneet Metsänkylän navetassa ja Iittalassa, päätimme kääntää skootterin nokan kohti kotia. Vaan matkalla muistin ne tontilla majailevat ahomansikat, jotka viimeksi unohdin syödä! Mikäs sen parempi tapa lopettaa kesäinen retkiviikonloppu, kuin käydä tekemässä pitkän huiskea mansikkaheinä omalla tontilla. :) Kyllä tästä kelpaa lähteä uuteen viikkoon.

Ainiin... Vuohien tulevaisuus meidän tontilla taitaa olla uhattuna. Isäntä iski Metsänkylän navetassa silmänsä alpakoihin. Uhkasi jopa käyttää veto-oikeutta periaatteella "sinä saat kanat, minä alpakat"...

Maestro meeting

Eilinen mestarin tapaaminen tontilla meni oikein hyvin. Sain ainakin itse lisää itsevarmuutta suunnitelmiemme ja ajatustemme toteuttamiskelpoisuudesta. Juteltiin perustuksista, talon korkeudesta, pintavesien johtamisesta, rakennesuunnitelmista, jätevesien käsittelystä, tien rakentamisesta ja vaikka mistä. Kaikenkaikkiaan oikein antoisa visiitti.

Tontilla oli myös kerrankin kuivaa!! On ollut niin aurinkoista... Pärjäsi ilman saappaita oikein mainiosti, mutta voi himppu kun unohdin käydä mussuttamassa mansikoita! Metsäsaarekkeen reunalla kun kasvaa aivan valtaisasti metsämansikoita.

Mutta koska saimme lisävahvistusta aatoksillemme, uskallan nyt hieman valottaa myös suunnitelmia teille.

Alustava asemapiirroksen hahmotelma näyttääå jotakuinkin tältä. Piirroksesta uupuu vain eläinsuojan paikka, joka tulee tuohon pienen puuvajan viereen lähelle metsän reunaa täydentäen samalla pihapiiriä. Etäisyys naapurin oleskelupihasta kun pitää saada siihen 50 metrin minimiin. Pihatie on sen verran pitkä, että sen varsi hyödynnetään maalämmön keruuputkiston asennusalueena, samoin kuin muukin nurmikkoalue talousrakennuksen länsipuolella. Nurtsit ovat siis noita vaalean vihreitä. muut alueet saavat jäädä luonnonmukaiseen tilaansa. Niitä sitten niitetään ja toivottavasti laidunnetaan kesäisin ja syksyisin järjestyksen säilyttämiseksi. Siksi siis ne vuohet... :)

Mestari myös vinkkasi, että toisinaan rakennusvalvonnasta saa luvan tien tekemiselle, vaikkei rakennuslupaa olisi vielä myönnetty. Siispä otan tänään yhteyttä sinne ja katson, olisiko tien aloittelu jo mahdollista. Lisäksi tiekunnan kanssa pitäisi pohtia tuon isomman tien ojitusta. Tällä hetkellä mäeltä valvuat vedet tulevat suoraan tuohon meidän tien alun kohtaan ja siitä pellolle. Nyt ne pitäisi sitten jatkossa saada ohjattua alas kohti jokea. 

Mikäli vain saamme kaikki lupahakemuksen osaset kasaan, voisi olla toivoa vielä syksyllä päästä perustuksia tekemään. Kuulemmati lupaprosessit eivät aivan mahdottomiksi ole viime aikoina venyneet. Saas nyt sitten nährä... Huomenna mennään myös pankkiin jutustelemaan lisää rahoitusasioista tarkentuneen budjetin myötä. Kiva kun jotain tapahtuu... :)