Lumien tultua pistettiin pressut katolle ja hetkeksi hanskat naulaan. Siitä myös blogihiljaisuus. Kyllä tässä on enempi vähempi koko ajan jotakin tehty, mutta ollaan vietetty myös vajaat pari viikkoa ihan vain raksavapaata. Väsymys alkoi olla molemmilla jo niin infernaalinen, että lepo oli ainoa oikea ratkaisu. Isännällä vielä sattui pari lomapäivää (jotka oli autuaasti unohtanut, kuvastaa nykyistä olotilaa...:), joten saatiin ihan oikeasti lepäillä hetki. Katsaus silti menneeseen kuukauteen.
Piipun muuraus oli vielä vähän vajaalla edellisen kirjoituksen aikaan. Se työstettiin silloin kuitenkin melkolailla heti loppuun. Yhtenä aamuna meitä hieman ukon kanssa nauratti, että millähän me nuo työkalut tuolta ikkunalta saadaan. Isäntä oli ne sinne jättänyt työn touhussaan. :D Noh, onneksi oli tuplakappaleet kaikkea, joten ei ollut pakko lähteä tasapainoilemaan kattovasojen päälle. :D
Muuraus onnistui hyvin kun isäntä oli vanhemman polvensa kanssa tehnyt käyttöullakon harvalaudoitusta varten jo korotukset kattoristikoiden alapaarteisiin. Saatiin styrokspaalit jo hyvälle korkeudelle ja tukevalle alustalle.
Katon yläpuolisen osan ja läpiviennin tekemiseen tarvittiin jo koko kööri. Valmiista hatullisesta piipusta ei ole kuvaa, koska ennen lumia iskettiin pressut katolle ja piippu jäi niiden alle piiloon. Eilen isäntä ja vanhempi polvensa sai aluskatteen vihdoin teippailtua piipun ympärille. Se olikin oma huvittava tapauksensa kun mestarilta kyseltiin oikeaa tapaa tehdä se. "Ei sellaista ole..." :D Noh, nyt sitten päädyttiin juttelun pohjalta tekemään niin, että katon aluskate nostettiin perinteisesti piipun pintaan, mutta sitä ei teipattu kiinni piippuun, vaan teipillä vain "puristettiin" aluskate tiiviisten piipun ympärille. Tämän kauluksen päälle tuli sitten vielä oma aluskaterenkaansa, joka puolestaan teipattiin kiinni piipuun. Eli sama tekniikka kuin pellityksissäkin oikeastaan. Mutta hyvä tuota on käydä ajoittain tsekkailemassa. Ei oltu ihan vakuuttuneita ratkaisun pitkäikäisyydestä.
Minä sain silloin kuun vaihteessa erkkerin levytettyä ja siirryin nyt sitten menneellä ja edellisellä viikolla talon puolelle. Tässä kodinhoitohuoneen alapohjaa. Tämä levytys on kyllä mukavan nopeaa hommaa. Parissa päivässä sitä levyttäisi koko alapohjan jos ei olisi kauheasti tavarakasoja tiellä.
Tuulensuojalevyjen leikkaus sujuu näpsästi vanerin reunaa ja lattiavasoja hyödyntäen. Villaveitsellä menee nuin vain näppärästi.
Koko tämä näkyvä pääty on jo levytetty ja aloitin kodinhoitohuoneen koolausta eilen. Tämä siksi, että saisin ne tavararöykkiöt syrjään "valmiin" pinnan päälle, ettei jatkuvasti tarvitse olla siirtelemässä niitä edestä pois. Ensimmäisen koolingin vasta asemoin paikoilleni kun arvoin miten se taas järkevimmin tehdään ja minkälaiset toleranssit meillä on. Ensimmäinen koolauspuu seinän viereen tuli pitkillä ruuveilla kiinni alimpaan hirteen. Hirren ja puun väliin laitoin 50mm ekovillaa. Tuntui varsin pätevältä ratkaisulta ja hyväksytin tämänkin varmuuden vuoksi mestarilla. Siitä sitten pikkuhiljaa eteneepäin kun selviän seuraavan kerran raksalle.
Tuntuu ettei nämä hommat etene mihinkään, mutta isäntä on sentäs hyvät työvalot asemoinut yläpohjaan! Toisaalta tässä on myös tehty "näkymättömiä" töitä. Piippua muuratessa huomattiin, että yksi kattotuoli (ja juuri tietty se piipun viereinen) oli kallellaan, niin että minimietäisyys 100 mm piippuun ei toteutunut. Siitäpä sitten seurasikin monen päivän puhde kun miehet katkoivat nauloja, pätkivät tuuletusrimaa ja irroittivat jokusen ruoteen, että saivat kattotuolin taivuteltua oikealle paikalleen, ilman että tarvitsi sentäs koko kattoa ja seiniä purkaa. Mutta niin vain sekin saatiin onnistumaan!! Inhottavia vain tällaiset takapakit ja vievät kyllä mielen maahan kun joutuu jo valmista purkamaan. Edellisessä projektissa purettiin yhden vajaasti eristetyn iv-putken takia, nyt sitten tämä... Voi kun ei enää vastaavia tulisi. :/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti