Vielä ei ole isäntä hommannut itselleen levytyssopimusta sentäs... Viikonloppuna päätykolmio sai levyt suojakseen ja tänään alkoi ulkoverhouksen kiinnitys. Talo tuli taas kertaheitolla enempi talon näköiseksi kun pääty saatiin umpeen. Näin ne hommat pikkuhiljaa etenee.
Ristikoolaushommia ja alkusyksyn maisemaa.
Puhtaan vaaleat panelit ja jo kellastunut/tummunut kehikko. Runkohan meillä saa hapertua ja tummua ainakin tämän vuoden, jotta keittomaali aikanaan tarttuu pintaan paremmin kiinni. Samaisesta syystä myös paneelit saavat harmaantua rauhassa ennen maalausta. Keittomaalin kanssa voisi olla aika mahdotonta saada samaa sävyä aikaiseksi kahdella eri keittokerralla, joten sekä hirret että laudat tullaan maalaamaan aikanaan yhdellä isolla maalierällä.
Allekirjoittanutkin kävi tänään muuraamassa jälleen yhden laastisäkillisen verran tiiliseinää. Hetken kyllä aamusella pohdin jääkö muuraukset tekemättä. Huristin rautakauppaan, suuntasin keulan noutopihalle, lastautin säkit autoon ja ajoin kassaa kohti. Käpytellessäni sisälle, tajusin, että olin unohtanut kaikki kortit kotio. Onneksi isäntä huristi raksalta paikalle pelastamaan allekirjoittaneen pulasta. Siinä auttavaa tahoa odotellessani tepastelin pitkin kaupan käytäviä ja päädyin maalien värihyllylle. Keräsin muutamia mielenkiintoisia vaihtoehtoja esim. lattian väriksi. Miellyin eniten Tikkurilan Piazza väriin. Leppoisa, perinteinen ja turvallinen vaaleanharmaa. Kuitenkin pehmoinen sävy. Tummempia sävyjä arvoin pirttipöydän jalkaosaan. Kansi olisi tarkoitus vahata tumman tammen sävyiseksi. Mihinkään tulokseen en tullut, joten arpominen jatkukoot edelleen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti